Maanantaiseen tapaan käytiin kuluttamassa hallin lattiaa esteiden joukossa. Alku oli tahmeaa ja seuraneiti luulee etanan vauhdin johtuneen yllättävistä katsojista, lapsista. Koska harjoitushalli sijaitsee kylässä, jossa perheiden lapsilukumäärä keskimäärin on n 7-9 ja sitä enemmän, voi vain arvailla, että kyllä niitä lapsia riittää hallillekin leikkimään. Jo ulkona parkkialueella seuraneiti sai seuraa kahdesta tomerasta 4-vuotiaasta tytöstä, joista toinen pälpätti kuin papupata ja toinen vain seuraili kaverinsa vanavedessä. Näiden kahden lapsukaisen seurassa ja perässä taapersi n. parivuotias poika, jonka sanavarasto oli suurinpiirtein kokoluokkaa "ööööh". Aamu ihastui itsensä kokoisiin (!!!!) naperoihin ja oli vallan sosiaalinen hetken aikaa ja seuraneiti mietti hiljaa mielessään missä lapsukaisten vanhemmat mahtoivat olla...

Harkkoihin saapui kokonaista kaksi koiraa, Aamu Aurinkoinen ja treenikamu Poppy. Ohjaajat olivat enemmän tai vähemmän keskittyneitä illan kuluessa, mutta koiriinsa saa molemmat olla tyytyväisiä. Seuraneiti hehkutti Aamua kepeillä ja voi sitä vauhtia ja imua! Ensimmäistä kertaa käsissä on koira, joka itse hakeutuu kepeille! Seuraneidin ensimmäinen agiflatti Iiris pujotteli paremmalla tekniikalla kuin Aamu, mutta Aamu osaa muita asioita paremmin kuin Iikkuli aikoinaan. Toisaalta, onhan aikaakin kulunut tässä välissä 10 vuotta, joten eiköhän jotain sentään ole kehittynyt. Jollei muuta, niin seuraneiti on vanhentunut 10 vuotta ja painoa on kertynyt lisää samainen luku, mutta kiloissa .

Yksi maanataisista radoista, loput löytyy sivulta "Aamun agitreenit". Itseasiassa seuraneidin muisti pätkii, eikä ole nyt aivan varma, oliko radat kuten piirroksissa...mutta jotain kiemuroita kyllä tehtiin illan aikana...

Tänään tiistaina ulkoilutettiin muutamaa karvaista "kamua", Kalle K:ta ja Ville V:tä. Mukana iltakävelyllä oli Isac ja Venla. Pikkasen oli Aamu ruosteessa näissä asioissa talven jäljiltä, mutta kokonaisuutena seuraneiti voi vain olla tyytyväinen koiraansa. Aamu tekee rauhallisesti työtä, itsellensä . Seuraneiti pillinsä kanssa on vain häiritsevä tekijä keväisessä luonnossa. Ei mitään uutta, tuohan on tiedetty ennenkin, joten Aamu Aurinkoisen itsepäisyyden ja omapäisyyden tuntien ei tilanteelle muuta voi. Lähietäisyydellä Aurinkoinen oli kuuliainen, malttoi, vaikka kuumuikin hieman. Mutta kauempana Aamulla on varmaan korvatulpat korvissa, sillä Aamun kuulo vaikuttaa jotenkin huonolta, kun välimatka seuraneitiin kasvaa...No joka tapauksessa Aamu oli aika ylpeä tämän iltaisista ystävistään. Talven avustajakoira-harjoitukset ovat olleet avuksi...kotona Aurinkoinen oli sitä mieltä, että seuraneiti on seonnut lopullisesti, sillä Ville Vee makoili koko ajan väärässä paikassa ja Aurinkoinen nosteli Villeä moooonta kertaa maasta seuraneidille. Tämä tehtiin vain ihan sen vuoksi, ettei Ville Veen kohtaamisesta koituisi liikaa jännitteitä, vaan että tuttavuus säilyisi positiivisena muistissa myös ensi kohtaamista varten...

Tälläinen ötökkä puolisonsa kanssa uiskenteli viereisessä vesipotissa kun Aurinkoinen ystävineen harjoitteli ihan oikeita noutajien hommia.