Noutaminen on taitolaji, varsinkin vedestä. Ja koiralla pitää riittää sisua ja halua saada noudettava esine rantaan. Aamu on tänään ansainnut ruokansa, vaikka eihän tuo koskaan ole ilman ruokaa jäänyt...

Ollaan mökkisaaressa. Kun tultiin tänne illansuussa, rantaan puhalsi kova kaakkois-tuuli. Tuuli, ei siis koira nimeltä Tuuli, vaan aito tuuli vei kylmälaukusta kannen, kun rantauduttiin veneellä rantaan. Kyseessä siis styroksinen kansi, joka meni aallokossa aika haipakkaa vauhtia. Aamu huomasi kannen karkaamisen ja ilman erillistä kehotusta Aurinkoinen ryhtyi hommiin.

Pahaksi onneksi kansi kellui siten, että siitä ei saanut otetta. Aamu siis ui kannelle, yritti haukata sen suuhunsa, mutta kansi vaan kellui aallokossa karkuun. Mitä tekee Aamu? Katsoo seuraneitiä silmiin ja kääntyy kohti aallokkoon karkaavaa kantta. Aamu muutti uimistyyliänsä ja hetken ehdin jo miettiä, sattuiko siihen, koska se meni "tassupohjaa" hetken, eli potki takajaloilla voimakkaasti ylöspäin. Ja senkin ehdin ajatella, ettei tuo liike tee hyvää sen selälle...

Mutta Aamulla oli selvä suunnitelma. Se otti vauhtia pohjasta ja ui kuin pennut, eli ylöspäin, kuin korkki. Etuset viuhtoi voimakkaasti ja sitten mulle selvisi, mitä Aamu aikoi....se "hyökkäsi" styroksiseen kanteen kiinni ylhäältä päin, siksi se siis ui niin voimakkaasti takasilla. Sillä hetkellä tunsin taas ylpeyttä. Mulla on tosiaan taitava koira, joka osaa ratkoa pulmia, eikä jätä homma kesken, eli itseluottamusta riittää! Aamu ei todellakaan ole mikään "lapanen"!

Aamu ui kovassa aallokossa isohkon kannen kanssa ja rantautui rantalepikkoon. Menin apuun, sillä pusikko oli sen verran tiheää, että luulin Aamun antavan periksi. Vaan ei, Aamu piti kantta hampaissaan ja luovutti sen meikäläiselle, kuin riistan! Eli taas yksi asia, johon voi noutajaa käyttää...kun tuuli vie tavaroita, voi koiran lähettää hakemaan ne...