"Tässä hotellissa on eletty viimeset kolme viikkoa onnellista aikaa. Seuraneiti on vihdoinki tajunnu, mikä merkitys seuraneidillä itse asiassa on, eli olla kotona ja viihdyttää meitä! Vaikka se itse kyllä manaa ja kiroo harvase päivä, ku ei kuulemma saa happea. Happea? Onks se jotain syötävää?

Keväthän on istutusten aikaa. Seuraneitikin on istuttanu...jotain valkosia, papereita n. kolmisen viikkoa. Ensin se puristaa niillä nenäänsä ja sitten se laittaa ne valkoiset...öh..kasvit jonnekin, etten mä niihin pääse käsiks. Teen meinaan sellasta kliinistä tutkimusta...täytyyhän mun aina tilaisuuden tullen tarkistaa, mitä sieltä seuraneidin nenästä on tullu...ja ihme kyllä, ennen kun mä edes itse oon huomannu, mä oon syöny sen "valkosen", jota seuraneiti kuuluu kutsuvan nenäliinaks. Seuris on sanonut, että luulee niistävänsä aivoja pihalle, koska sitä "jotain" on tullut ulos niin paljon...JAIKS, oonks mä syöny seuriksen aivoja??? Millä se nyt sitten ajattelee?

Vihdoinkin muuten tuo seuraneiti on päättäny alkaa uudestaan ulkoilemaan. SIllä on ollu pikkasen taukoa sen asian suhteen, kun on valittanu ettei saa happea (niin, oliks se syötävää?) Mutta nou hätä, onhan me päästy KEPOn kanssa kunnon käppäilyille!

Tänään, ihan äsken, käytiin seuriksen kanssa aamukäppäily. Mä ehdin tehdä aika paljon koko keikan aikana...: mä söin ruusunmarjoja, pyörin lumihangessa pariin otteeseen, väänsin tortun, löysin yhden pipon, jutskasin yhden äijän kanssa (jonka aikana Aamu Agentti pääsi käsiks sen äijän työkintaisiin ) Sit mä löysin yhden kaljapullon, yhden tikun, jonka olin hylännyt eilen, niin, ja sit mä heilutin hurjasti häntää yhelle seurueelle eläkeläisiä. Muuten, se äijä, jonka kanssa jutskasin, oli kiva. Se meni kyykkyyn...ihan omaa tyhmyyttään, ei tainnu tietää, mitä flatti sillon tekee...nimittäin....tadaa...pyrkii syliin ja pesee äijän naaman  Sai äijänköriläs syyttää itteään, mitäs kyykkii kahden flatin edessä...Seuris meinas aukasta suunsa ja varottaa, mutta ei sit kuitenkaan tehny sitä.

Me muuten oltais voitu jäähä Aamu Agentin kanssa sen äijän kanssa hommiin. Sillä oli hyvät hanskat (Aamun huomio) ja sit sillä oli samanväriset kuteet ku meillä, eli tollaset kirkkaankeltaset..Mut ei ois tainnu työnteosta äijällä tulla mitään, jos oltas lähetty messiin...se äijä nimittäin meni katolle puottaan lunta..

Että sellane aamu tänään. Nyt maistuu aamupäivätirsat.

- Tuuli, 9+ kk, elämännautiskelija -