....kuinka iso koira rrrrrakastaa pientä vekotinta, eli naksutinta - klickeriä. Aamu on erikoistunut tuon laitteen suhteen, vaikka seuraneiti on armottomasti myöhässä naksautuksen suhteen..

Tänään tuli muisteltua, mitä naksuttimen avulla Aamun saa tekemään...Ventapad olkkarin lattialle ja kysymys lausuttuna ääneen, eli "Väsyttääkö?" Ja totta, muistihan Aamu mistä siinä tempussa oli kyse. Se löi ventapadille maate ja kellahti kyljelleen maate. Kun vielä sanoin "Ota täkki päälle" ja osoitin ventapadin reunaa, nappasi Aamu siitä reunasta kiinni hampaillaan ja veti peiton "päällensä". Ja kaikki vaan sen takia, että se odottaa sitä pientä "klick"-ääntä naksuttimesta

Tuuli ei toimi ihan yhtä hyvin  naksuttimen kanssa. Osaksi siitä syystä, että Tuuli on NIIN nopea tekemisissään, että olen varonut naksuttimen käyttöä, juuri siitä syystä, että varmasti vahvistan vain väärä tekemistä oman hitauteni takia.

Mutta samalla teorialla leikittiin Tuulin kanssa, mutta naksuttimen sijaan palkkana PALLO.  Olen yrittänyt vahvistaa Tuulille avonaista kättä, eli että mikä tahansa esine Tuulilla on suussa, tulisi tuo esine tuoda käteen, EIKÄ "räkäistä" syliin, kuten Tuuli nyt tekee. tarkoituksena siis tehdä ns. luovutuksista varmemmat ja hillitymmät. Hosu, mikä hosu  ts. paljon on vielä Tuuliviirin kanssa tuon asian suhteen tekemistä....mutta onhan tässä koko pitkä talvi aikaa harjoitella...

Mutta Aamu, AH-niin onnellinen, pienisuuri koira. En muista koskaan sille erikseen opettaneen sitä, että tavarat voi kerätä ruokakuppiin...mutta sinne Aamu alkoi tavaroita keräilemään, kerjätessään huomiota...ja kaikki vaan sen takia, että Aamu tiesi minulla olevan taskussa se pieni kilisevä kapistus; naksutin...kyllä pienillä hetkillä saa isonkin koiran onnelliseksi...