Eilen illalla löysin Aamun sohvalta. Ei siinä mitään hassua, mutta kun reppana oli nukahtanut siten, että pääkoppa oli ruokakupissa:

Tätäkö Aamun ufoilut ovat tienneet? Joko se suojaa pääkoppaansa tulevilta hyökkäyksiltä?? Vai onko kysessä Aamun mietintämyssy? Ei ihme, että se on niin viisas

Keuhkokuumeessa, kun ei mitään jaksa tehdä, on olo kuin Tuhkimolla. Toiset lähtee juhliin (eli siis jäälle/mökkisaareen) ja meikäläinen jää sisätiloihin tuijottamaan ikkunasta ulos, kun ulkona on ehkä kevään kaunein auringonpaiste ja ilma .

Ja Tuulin toko-treenitkin jää taas välistä . Viime lauantaina en päässyt hallille korkean kuumeen ja korvatulehduksen takia, nyt en voi mennä, kun en saa hengitettyä..

Mutta jotain hyvää tässäkin olotilassa. Fleece-pusakan tasku on täynnä nappuloita ja jokaisen esineen, minkä saan käteeni Tuulilta, tietää sille palkkaa. Eikä ahnetta tarvitse montaa kertaa kehoittaa.   Siinä ne lätyt istui mun edessä aamulla, kun katoin uutisia telkusta. Kummallakin oma esine, jota ne nosti kilvan mulle käteen...Aamun esine, tuo rakas ruokakuppi kiinnosti myös Tuulia, joten sitä vaihdeltiin koirien kesken. Tilanne oli jotenkin surkuhupaisa...Aamu ihan selvästi on opetettu tekemään omia johtopäätöksiä, sillä se tarjoaa tekemistä. Tuuli taas ei vielä ole niin haka siinä asiassa ja katsookin usein mallia Aamun hommista...on ne vaan höpönassuja, molemmat omalla tavallaan

Aamu on myös hyvä neuvottelija. Tuulin lähestyvä sukukypsyys-ikä on saanut siinä hieman uskaliaita yrityksiä riepotella Aamua, mutta jokaisessa tilanteessa, jossa odotan, että Aamu komentaisi Tuulia, käykin siten, että Aamu tarttuu leluun ja johdattelee Tuulin huomion siihen. Fiksu Aamu. Aamu ei siis anna Tuulille sitä mahdollisuutta, että pinna palaisi, vaan kaikesta selvitään, hieman juonittelemalla. Ja kaiken tuon näkee, kun osaa katsoa. Tuuli ei vaan sitä tajua