Neljä vuotta 14.1.2005 syntyi vaan poikia, vaaleansiniselle pyyhkeelle. Ja tilauksessa oli narttu, siis tyttö. Poikia vaan tupsahteli maailmaan, kunnes kätilönä toiminut avustaja kävi vaihtamassa pyyheliinan vaaleanpunaisen väriseen ja niin uskomattomalta kuin se kuulostaakin, sille vaaleanpunaiselle pyyhkeelle syntyi se pentueen ainoa tyttö, eli meidän Aamu. 5 urosta ja sitten tuo meidän likka.

Ei siis ollut vaikea valita, minkä pentueesta otti. Jos halusi itselleen nartun. Ja nartunhan seuraneiti oli varannut.

Sitä saa mitä tilaa, sanotaan usein. Seuraneiti sai  Aamun. Kaikista eniten seuraneiti toivoi pennulta hyvää luonnetta. Ja se tuli samassa paketissa Aamun kanssa. Kaikki muu on osaksi ollut seuraneidistä kiinni. Eli kuinka osata kouluttaa Aurinkoisen kaltainen yksilö. Ja kuka on sanonut, että koirankoulutus on helppoa? Vieläkin opetellaan, vaikkakin tiedossa on jo, millainen persoona Aurinkoisesta on muotoutunut. 

Aamun kaltainen koira jää ihmisille mieleen. Ei siksi, että Aurinkoinen säväyttäisi taidoillaan, vaan siksi, että Aamu tekee asiat AIVAN omalla tavallaan. Aamun muistaa myös sen suuren koon, rauhallisuuden ja lempeyden takia. Ja juuri siksi, että se ei anna mitään ilmaiseksi. Eikä koskaan voi tietää, mitä Aamu aikoo. Vaikka se osaisikin asiat ja tietää mitä ollaan tekemässä. Aamun motto taitaakin olla "I did it my way".

Hyvää syntymäpäivää Aamu Aurinkoinen!

*Edit: korjaus tuohon poikien lukumäärään. Niitä siis oli 5 EI 6 poikaa ja Aamu