Seuraneiti kävi tänään ns. hallilla koirien kanssa. Pakkohan se oli esteitä käydä tuolle Aurinkoiselle näyttämässä, jos aikoo kisaamaan viikon päästä. Eipä silti, tuskin tuo mitään unohtaa ja hyvin oli muistissa tietyt asiat.

Eläkeläinenkin pääsi hallille mukaan. Voi sitä riemua, kun seuraneiti avasi vajahallin ovet ja koirat kävelivät sisään. Kumpikaan koirista ei ole ennen kyseisessä pienen pienessä hallissa käynyt, joten ensin ne eivät edes tajunneet, miksi seuraneiti oli niin hartaan keskittynyt.

Valokatkaisijasta valot päälle - ja mitä tekee Aurinkoinen? Juoksee siltä seisomalta suoraan A-esteelle ja kiipeää hurjaa vauhtia sen harjanteelle! Näytti siltä kuin kaksi hyvää ystävää olisi kohdanneet toisensa hyvin pitkän tauon jälkeen. Elsakin ihan hihkui, vaikkei reppana enää saa hyppiä . Pelkkä esteiden näkeminen sai Muorin adrenaliinin nousemaan huippulukemiin!

Muutama ratapätkä tuli otettua Aurinkoisen kanssa. Lähinnä seuraneiti yritti saada Aurinkoisen ymmärtämään käsimerkistä, kumpi este tulisi suorittaa; A, vai putki siinä Aan vieressä. Klickeri on hyvä kapistus ja ehkä Aurinkoiselle hahmottui hieman, mitä tehdä, jos seuraneiti näyttää kädellä alasputkeen tai ylösAalle...hmmm.

Klickeri ja nakki-yhdistelmä on Aurinkoisen mielestä riittävän hyvä palkka. Sen huomasi siitä, kun seuraneiti istahti polvilleen hallin lattialle, tarkoituksena seurustella hetki Aurinkoisen kanssa. Hyväksi onneksi kepit oli juuri kohdilla ja mitä tekee Aurinkoinen? Sahaa itse keppejä, vauhdilla, virheettömästi seuraneidin istuessa paikoillaan keppien "alkupäässä" n. 3 metrin päässä. Näytti siltä, että Aurinkoisella jäi vähän levy päälle, sillä se kävi tekemässä kepit issekseen, ainakin 4 kertaa, pelkästään siksi, että kun viimeinen keppi oli ohitettu, naksautti seuraneiti klickerillä ja ojensi kätensä Aurinkoista kohti, eli tarjosi yhtä vaivaista nakkipalaa. Fiksut pärjää....ja Aamu osaa. Osaispa yhtä hyvin kisoissa...