Seura tekee kaltaisekseen vaimitensenytoli. Asian voi ymmärtää joko siten, että Aurinkoinen on ja pysyy kersana seuraneidin takia, tai sitten seuraneiti ei vanhene, kun talossa on nuorekkaita koiria .

Seuraneiti teki shoppauskeikan lahden toiselle puolen. Tosin me kierrettiin rapakko linja-autolla ja juututtiin jonnekin...oliko se nyt Haaparantaan, Ikeaan. Koirilla oli lauantai-iltana jouluaatto, kun seuraneiti palasi kotiin ostoskassit mukanaan. Voi sitä riemua ja tohinaa, kun kasseista löytyi hurrrrrja määrä erilaisia pehmoleluja. Piippaavia ja kirjavia, isoja ja pieniä. Ikean lasten pehmolelut on käytännössä todettu koirillekin turvallisiksi. Ei irtoavia pienosia ja kun koira touhuaa valvotusti, niin piippaavat esineet ovat myös turvallisia leikkikaluja.

Pehmoleluja voi myös käyttää hyödyksi sadepäivän aivojumppa-tuokioissa. Ja koska Aurinkoisen energiamäärä on aika lailla huipussaan leikkauksen jäljiltä, oli seuraneidin sävellettävä uusi leikki, jonka nimeksi voisi vaikka keksiä "bongaa oikea hiiri". Ja bongattavina, mitkäs muut kuin aidon näköiset Ikean leluhiiret, hinta muuten vain 0,90 €!

HUOM! Aamu iskee silmää kuvassa...ja kyllä, hiiret ON aseteltu Aurinkoisen suuhun..

Kolme muskettihiirtä; Harmaa, Ruskea ja Valkoinen:

Ei muuta kuin Aurinkoinen seuraneidin eteen istumaan ja hiirulaiset lattialle Aurinkoisen eteen. Käsimerkki Aamulle ja samalla hiirulaisen nimeäminen. Hiiret on nimeltään "valkoinen","ruskea" ja "Harmaa" (miten niin mielikuvituksen puutetta)."Harmaa" ei saanut osallistua leikkiin, vaan leikki aloitettiin kahden hiirulaisen kanssa, eli "Valkoisen" ja "Ruskean" kanssa. Nimet voi perustella siten, että seuraneidinkin on ne helppo muistaa ja että Aamu kuulee selvästi, kumpaa hiirulaista seuraneiti sanoessaan tarkoittaa. Aurinkoinen nosti hiirulaiset ensin käsimerkistä ja sitten kokeiltiin vain nimeltä mainitsemalla. Monta toistoa saman hiirulaisen kohdalla ja mielenkiinnon säilyttämiseksi nostettiin välillä toisen väristä hiirtä lattialta, ikään kuin selvyydeksi, että niillä ON eri nimet.

Sitten seuraneiti kokeili yhteistyötä, ei siis käsimerkkejä. TÄMÄ hetki vaati Aurinkoisen aivonystyröiltä TODELLISTA keskittymistä. Seuraneiti sanoi "valkoinen" ja katsoi vain Aurinkoista kohti naamataulua. Ei reaktiota. Herne pomppi, niin että kaiun saattoi kuulla. Ja sitten testi; seuraneiti vilkaisi "valkoista" hiirtä ja NAPS! Aurinkoinen ymmärsi heti, kumpi pehmoleluista tuli nostaa lattialta. Yhteistyötä, viisautta, keskittymistä. Harvoin näkee flatissa näitä asioita samalla hetkellä, mutta kyllä Aamu osaa, kun sille vaan rakentaa tehtävän oikein. Tätä leikkiä täytyy jatkaa...