Viime päivät ollaan seurattu kovin sää- ja kelitiedotuksia. Ja voi sitä iloa, kun eilen aamulla todettiin, että säät suosii sen verran, että päätettiin lähteä MÖKKISAAREEN YÖKSI!

"Tuhat ja yksi" asiaa piti muistaa pakata mukaan ja saaristoa kohti lähdettiin jo heti aamu yhdeksältä. Autoon pakattiin potkukelkat ja pari kassia. Niin, ja tietysti koirat  

Eilinen päivä sujuikin sitten pelkästään oleskelun merkeissä. Lämmitettiin kämppää, käytiin potkuttelemassa jäällä, saunottiin ja grillattiin. Kaikki olisikin ollut hyvin, jollei mökin lämmittäminen olisi saanut aikaan sen, että lumet tuli mökin katolta.

Ja sitä ei nimittäin Aamu siedä. Se sai, kuten itse tilannetta kuvailen, paniikkikohtauksen klo 21 illalla, kun lunta oli muutaman kerran valunut mökin katolta. Aamu tärisi, läähätti ja oli levoton. Pyrki kaikin voimin ulos mökistä pimeään. Irti sitä ei voinut pitää, vaan kytkin sen hihnaan ja mentiin koko porukan voimin ulos pimeään. Minä ja koirat seistiin terassilla pimeässä (taskulampun valossa) ja KePo kiipesi tikkaille ja alkoi pudottamaan lisää lunta katolta. Aamu siis sai olla vieressä ja NÄKI, mistä ääni johtui. Noin tunti siinä meni ja siirryttiin mökkiin takaisin. Aamu rauhottui, mutta pelkäsin tulevaa yötä...pahimmassa tapauksessa Aamun kauhea jännittäminen ehkä laukaisisi kouristuskohtauksen?

Aamulla herättiin aurinkoiseen aamuun. Hyvin nukuttu yö takana ja aamupalan jälkeen lähdettiin pitkälle potkuttelulenkille, kun hanki vielä kantoi. Mutta kun tultiin takaisin mökille, alkoi helvetti, suoraan sanottuna, sillä lunta alkoi valumaan katolta.

Ensin Aamu oli mökissä, erittiäin hysteerisenä. Yritettiin olla "niinkuin mitään ei olis tapahtunu", vaan eipä tuo paljoa auttanut. Aamu yritti hysteerisenä ulos mökistä ja pelkäsin sen menevän lasioven läpi, joten lähdettiin ulos. Aamu hihnassa. Jäälle se halusi, pois mökiltä, mutta sain sen tulemaan terassille hetkeksi, kytkettynä tosin ja koko ajan täristen.

Hetken kuluttua siirryttiin sisälle mökkiin ruoanlaittoon ja Aamu näytti rauhoittuvan...kunnes taas rämähti. Se oli "viimeinen pisara" sille, sen verran alkoi koira paineistumaan. Joten puin ulkovaatteet taas päälle ja lähdin Aamun kanssa jäälle. Potkukelkan otin mukaan, jonka parkeerasin jonkin matkan päähän ja jäin ottamaan aurinkoa, Aamu hihnassa. Tuuli tietysti mukana, mutta sillä oli vaan pallobisnekset meneillään, se ei tajunnut tuon taivaallista Aamun skitsoilusta. Mulla vaan meinas palaa päreet  

Tehtiin vahdinvaihto ja kävin mökillä syömässä, eli KePo tuli Aamun seuralaiseksi jäälle ottamaan aurinkoa. Kyllä se sinne rauhottui ja tuli jopa perässä mökille, kun päätettiin rantautua, mutta kun hihna irrotettiin, suuntasi Aamu takaisin jäälle. Seurasin sitä sivusilmällä ja kun totesin sen jäävän tietyn matkan päähän, annoin sen olla rauhassa. Se ilmeisesti totesi tuon välimatkan "turvaväliksi".

Sanomattakin on selvää, ettei koira voi hyvin tuollaisessa tilanteessa. Eikä emäntä. Mutta minkäs teet?

Mutta sitten jotain iiiiiihan muuta.

"Houston, we have a problem" Eli tilanne oli päällä hieman toisaallakin: