On olemassa nappulajalkapalloa ja sitten seuraneidin lauman harrastamaa nappulauintia. Selveydeksi on kerrottava, että kyseessä ei ole joukkueellinen lapsia, jotka ui seuraneidin mökkirannassa vaan nappulauintiin tarvitaan seuraavat ainekset: Ahne koira (uimataitoinen mielellään), tyyni järvi (mieluiten hellepäivä) ja pari kourallista koirien kuivanapuja (kelluvia sellaisia).

Seuraneiti siis heitti pari kourallista Elsan kalliita dieettinapuja järveen ja käskytti koiransa uimaan. Koiria oli sitten laiturilta mukava katsella. Elsa Eläkeläinen tohotti tyylilleen uskollisena; nenä kävi kuin imurilla, mutta hosuminen aiheutti sen, että muori hörppi välillä vettä "väärään kurkkuun" ja joutui käydä rannalla tasaamassa hengitystään. Aamu ei ensin tajunnut tekniikkaa, mutta paransi selvästi tyyliä koko ajan. Ui rauhallisesti, isoa ympyrää ja käytii nenäänsä hyvin. Ja JOS koira luottaisi tässä tapauksessa ohjaajaansa, olisi tuokiosta kehittynyt ihan oikeaoppinen ohjaustehtävä. Aamu vaan uskoi enemmän nenäänsä, Elsa vanhemman viisaudella uskoi seuraneidin ohjausviittoiluja laiturin nokasta. Samoin sai hiottua ns. lähihakua, tosin vaan käskyn avulla, sillä pilli roikkui mökin seinällä. Mutta sitä käskyä Aamu kuunteli hyvin! Mahtoi taas naapurit ihmetellä...luulivatkohan ne, että seuraneiti yrittää kuviouintiharjoituksia koiriensa kanssa?? Kun  käskyt oli suurinpiirtein;, "joo, joo", "hyvä!", "mene vaan" ja "siinä, siinä"...Ja lopussa Aamu alkoi käyttämään myös näköaistiaan; se nosti hieman päätään ja alkooi tähyilemään veden pintaa. Elsa taas siinä vaiheessa käytti järkeään toisella tavalla, poistui rantaan, hieman kauemmaksi ja etsi niitä nappuloita, jotka polskinnan seurauksena oli ajautuneet jo rantapöheikköön...Kyllä fiksut pärjää!

Kaiken kaikkiaan uintihetkessä oli monta hyvää asiaa; molemmat 'invalidit' sai parasta liikuntaa; Aamu selälleen ja Elsa kipeille tassuilleen. Kyllä ne siellä järvessä kaiken kaikkiaan varmaan puoli tuntia pulikoi, sillä seurauksella, että kylmähän siinä tuli...siis koirille. Ei muuta kuin pyyhekuivaukseen koirat ja lämmittelypyrähdys metsässä. Ja taas oli hyvä olla...

Uinnin jälkeen siirryttiin poimimaan mustikoita. Kaikki kolme; seuraneiti ja lätyt. Tosin lättyjen poiminen meni ns. yhteiseen hyvään, eli suoraan kunkin koiran mahaan...Seuraneidin saldoksi tuli litra mustikoita ja muutama paarman purema...harvoin sitä bikinit päällä tulee mustikoita poimittuaCool.

Mustikkametsästä sitten souturetkelle. Aamu alkoi jo siinä vaiheessa olemaan aika sippi, se nukkui soutuvenessä siten, että pää roikkui laidan yli, juuri ja juuri vesirajan yläpuolella. Elsa nukahti veneen pohjalle, joten se niistä soutelumaisemista...

Ei ihme että koiria nyt väsyttää; ensin tunnin samoilu tuolla metsässä ja sitten aamupäivän ohjelmatarjonta. Nyt täällä on nukkuvien puolue. Seuraneiti on ainoa, joka on hereillä. Tässä terassilla ison aurinkovarjon alla on mukava näpytellä näitä tunnelmia talvea varten muistiin. Järvi nimittäin on peilityyni ja aurinko paistaa...Ah, tätä lomaa!!