Seuraneiti muisteli tänään iltalenkillä lapsuuttaan. Nimittäin tippui ojaan ja upposi oikean jalkansa kanssa polvea myöten jääkylmään veteen. Ja autolle oli noin ½ tunnin kävelymatka...aluksi kylmäsi kunnolla, mutta kyllähän sitä lämpöä sitten lopuksi riitti, vaikkakin varpaat hieman uivat...Niin, ei sinne ojaan ihan suin päin tullut hypättyä, vaan tarkoitus oli kävellä ojan yli puunrunkoa pitkin, joka oli sitä varten siihen laitettu, mutta niin kuin "hauskoissa kotivideoissa", arvata saattaa, että puu katkesi keskeltä kahtia ja seuraneiti humpsahti jääkylmään ojaan...Mutta miksei vasen jalka kastunut, on mysteeri, sillä vain oikea jalka koki kylmän kylvyn...

Tehtiin siis Aurinkoisen kanssa kahdestaan iltalenkki metsään. Tarkoituksena keskustella "koiraa" ja totta vie, kyllä seuraneiti on ainakin tämän iltaisen perusteella hankkinut itselleen perusvalmiudet siinä kielessä. Suunnitelma oli siis seuraneidin puolelta selvä, Aurinkoinen ei saa hävitä keijujen kutsusta ja niinhän siinä kävi, Aurinkoinen ymmärsi seuraneitiä. Eikä siinä paljoa sanoja tarvittu, vaan lähinnä eleitä, katseen siirtämistä oikeaan kohteeseen ja johdonmukaisuutta. Voi, kuinka ihanalta tuntuikaan, kun Aurinkoinen pysähteli ja kävi tarkistamassa seuraneidin silmiin katsomalla, että "mitäs seuraavaksi ohjelmassa". Ja kiitokseksi siitä katseesta, jatkettiin matkaa, eli Aamu sai palkinnoksi yhteyden pitämisestä sen, mitä se halusi tehdä, eli juosta vapaana ja haistella luontoa...hyvä meidän Team, eli Team Tumpelot!