Pikku hiljaa on havaittavissa, että Aamu Aurinkoinen asuu vielä täällä, eikä ole antanut periksi, ei. Näin jälkikäteen ajateltuna keskiviikko aamuna klo 09.00 näytti tilanne aika huonolta. Aamu makasi liikkumatta kyljellään eteisessä, silmät suurella ja vain tuijotti jonnekin kaukaisuuteen. Hetken, mutta vain pienen hetken, seuraneidin valtasi paniikki, että tässäkö tämä nyt oli...eli että Aurinkoinen olisi ollut antamassa periksi...vaan ei, ilmeisesti pahoinvointi oli vielä niin rajua ja yöllinen oksentelu oli vienyt voimia, eikä haava mahassakaan tuntunut kivalta. Joten ymmärtäähän sen, että Aurinkoisella ei keskiviikkona ollut voimia.

Mutta nyt on! Tänään Aamu on ottanut jo juoksuaskeleita ja on jo kuljetellut tavaroita pitkin huushollia. IHANAA, kun koira alkaa olemaan oma ihana itsensä!! "Tutut" kissapaikat tsekattiin pienellä iltakävelyllä ja muutenkin oli aivan ihanaa jalotella. Sateinen sää hieman harmitti seuraneitiä, sillä haavahan ei vielä saisi kastua. Kerrankin hyötyä siitä, että koira on iso (korkearaajainen)! Tassut sai pestä, mutta tarkastus vatsanahkaan ja koiran kellistys olohuoneen lattialle riitti varmistamaan, että haava oli pysynyt puhtaana iltakävelyn aikana, sotkuisista teistä huolimatta.

Haava tänään 17.10:

1991791.jpg