Paikallinen agiseura oli saanut lyhyellä varoitusajalla aikamoisen kurssittajan paikalle, eli Veronica Bachen. Täytyy myöntää, että agility on tällä hetkellä meikäläisen mielestä parhaimillaan, kun sitä voi seurata katsojan ominaisuudessa.

Itse treeni ei ollut vaikea, ihan normi-kolmos-rataa mentiin, mutta joka mutkasta saa monimutkaisen, jollei koira ymmärrä ohjaajaa, tai jollei ohjaaja ymmärrä ohjata koiraa. Siinähän se, koko kurssi muutamalla lauseella kuvailtuna

Jotenkin taas kerran varmistui, että meikäläisen paikka EI enää ole kisaradoilla. Reenatahan voi, sillain yks-kaks-kolme estettä kerralla...mutta that's it.

Mutta silti, kurssi OLI antoisa!