Tänään muutti yksi Tuulin veljistä uuteen kotiin ja jäljellä on sitten Veli Keltainen, eli Wagner, Kevätniityn Blue Fantasy.

Lähdettiin pentujen kanssa hiekkamontuille. Ihana aurinkoinen iltapäivä, mitä muuta sitä voi tehdä, kun lähteä uittamaan flattipentuja?

Jälleennäkeminen oli riemuisa, Tuuli tunnistaa kasvattajansa jo kaukaa, eikä meinaa nahoissansa pysyä...ja kyllähän ne nelijalkaiset pojatkin on ihan mukavia...

Vauhdin hurmaa heti aluksi

Sitten ruohikosta löytyy aarre...

Jonka Aaron (?) nappaa

Jee, tämä on MUN! Ja kyseessä siis etujalansuoja, joka on hukkunut joltain hevoselta

Ja koska vettä oli lähettyvillä, kävi näin. Veli Wagner innoissaan vedessä ja Tuuli hyvänä kakkosena mukana

Ja totta kai rantaheinikossa pitää remuta. Tuuli ja Aaron

"Leijonaa mä metsästän"

Meidän pikku prinsessa

Jihaa, Wagner ja Tuuli (?)

Kasvattaja Ann ja kaikki kolme pentua

Ja tämä kuvankaunis poika on siis vielä ilman omaa rakastavaa kotia!

"Wagner" sama uros kuin tuossa sivukuvassa...

Sitten jotain ihan muuta.

Ajeltiin sitten kotiin Tuulin kanssa. Matkaa noin kolme kilsaa kotiin ja Tuuli yksin takakontissa. Muutama haukahdus sieltä kuului ja noin kilometrin päässä kotoa, havahduin siihen, että Tuulin ääni tulikin niin ihmeen läheltä. Kurkkasin olkani yli ja mitä siellä takapenkillä olikaan.....TUULI! Se teki Elsat. Sai jotenkin takapenkin keskiosassa olevan käsinojan käännettyä eteenpäin ja ryömi siitä aukosta sitten takapenkille. En voinut kuin nauraa. Siellä se makasi ERITTÄIN tyytyväisenä ja örisi. Selvästi iloisena siitä, että sai olla lähempänä meikäläistä, eikä minkään kalterin takana. Huoh. Mitenkähän me jatkossa tehdään, että Tuuli pysyy takakontissa???