Eilen rikoin yhden ison kuplan. Lähdin käymään koulutuskentällä koiriEN kanssa. Kyllä, myös Tuulin kanssa. Pähkäilin kauan ja tein sitten päätöksen. Tuuli sai myös tulla mukaan.

Sillä tähän asti Tuuli on luullut, että maailmassa on vain ja ainoastaan mustia koiria (niin ja tietysti ajokoiria, sori Juuso)
Eli Tuuli on vain ja ainoastaan tavannut henk. koht mamma Venlan, iskä Isacin ja Aamun "the Nannyn". Mutta nyt päätin avartaa Tuulin maailmaa.

Kentällä harjoitteli pari ryhmää agia ja yksi toko-ryhmä. Seuraneidille suht tuttuja koiria. Ja sitten tein sen, mistä varoitetaan. Tuuli sai tulla autosta ulos ja katsomaan ja ihmettelemään touhua kentällä.

Tämä nimittäin on kakspiippunen juttu. Toisaalta kaikki toitottaa, ettei pentua saa viedä koulutuskentille, ettei se saa tartuntatauteja. Mutta toisaalta hehkutetaan, että Tuulin iässä koirasta tehdään sosiaalinen otus....eli eikun tuttuja tiirailemaan. Ja jos tauteja pelätä pitää, niin Aamukin voi pöpöjä tuoda kaduilta kotiin. Koulutuskentällä olevat koirat sentään on rokotettuja, vai onko??

Tuuli oli kyllä ihmeissään. Se ihastui ja rakastui sitä katsomaan tulleisiin ihmisiin ja otti vienosti kontaktia koirien kanssa, jotka tulivat tutustumaan. Eli nyt Tuuli on tavannut kääpiöpinseri Mexin, islanninlammaskoira Brennan, labradoodle Morriksen ja flatti Noahin.

Luulin, että keikka olisi saanut aikaan ns. nuijanukutuksen, kun tultiin kotiin, mutta mitä vielä, eihän Tuuli missaa koskaan kello 21 hepulia. Sitä Zumba-Rumba-Samba -hetkeä...Nanny Aamu on välillä helisemässä kaitsettavansa kanssa, mutta toisaalta, se itse hakeutuu aina sinne, missä tapahtuu, eli Tuulin läheisyyteen...ja hetki sitten, kun olkkarista kuului outoa rapinaa, löysin Aamun pureskelmassa tiskiborstaa, Tuulin lelua. Huoh. Lastenhoitaja muuttuu itsekin lapseksi uudestaan. Mutta toisaalta, sitähän minä olen kaivannutkin. Actionia tähän hotelliin!