Arki on alkanut, loma loppunut  Hyvään tottuu aivan liian hyvin. Seuraavaan kesälomaan on nyt liian pitkä aika

Mutta onneks on ees satanu koko halvatun päivän, eli sen puoleen ei harmittanu olla leipätyössä.

Koirat sitten. Juu, energiaa on taas siihen tyylin, että matot on olleet rutussa jne...Energian poistamiskeinoksi lähdettiin tuonne muutaman kilometrin päähän ja mukaan pakattiin vieläpä damilaukkukin.

Ensin tunnin vaellus metsässä ja sitten ohjelmassa markkeerauksia; uittoa vesialueen yli. Ensin Tuuli. Kennelpojan ohjeistuksessa sattui pieni moka (?) tai sitten vastaanottaja ymmärsi väärin , joten kakkosmarkkeerauksesta tuli pikkasen pitkä, siis siitä toisesta heitosta. Mutta hyvin lähti Tuuli tehtävää suorittamaan. Itse asiassa, kauhea kiire sillä on...ja se pikkanen kuumuminen näkyi heti luovutuksen laadussa  Siitä huolimatta Tuivertaja muisti kakkosen ja lähti ilman mitään ongelmia uimalla toista heittoa hakemaan.

Sitten pyysin KePoa vielä heittämään ns. ykkösen ja sillä välin nakkasin rantaheinikkoon ohjauksen, ensimmäisen täysin sokko-ohjattavan Tuulille. Ykkösen noudettuaan, pyysin koiran vierelle ja näytin sille suunnan. Se mietti ja käänsi rintamaa sinne markkeeraukselle päin. En kieltänyt, vaan pyysin koiran uudestaan sivulle ja pidin pienen "taiteellisen tauon". Tuon tauon käytön opin tänä kesänä leirillä, eli että koiran annetaan "nollata" edellinen ajatus, ennen kuin se laitetaan uuteen tehtävään, varsinkin jos se on epäonnistunut. Eihän Tuuli itse asiassa ehtinyt vielä epäonnistua, mutta ainekset oli ilmassa. Lähetys ja Tuuli pomppasi metrin eteenpäin ja kääntyi katsomaan markkeerauksen suuntaan. Äh.

Se ihan selvästi taas ajatteli. Tuulin herne teki pienoista työtä. Se tajusi, mitä siltä pyysin, mutta silti ajatus oli vielä siellä markkerauksella. Eikun uus lähetys - ja niin lähti Tuivertaja oikeaan suuntaan, linjalle ja sai HETI palkkion oikeasta suorituksestaan, eli törmäsi parin loikan jälkeen jemmaamaani damiin. Nyt sitten vaan metrejä kasvattamaan ja samalla koiran luottamusta. Eli että kun jonnekin osotan, niin sinne suuntaan sit mennään!

Aamu sitten. Samalla kaavalla Aamullekin kakkonen. Hillitysti se lähti noutamaan ja paineistui jostain syystä rantauduttuaan. Iloisella äänellä vaan kehotin koiraa sivulle ja olin ihan varma, ettei se muista toista heittoa. Mutta muisti se! Ja nyt oli hyötyä, kun koira tajusi sanan "Missä?" Ja eikun koira noutoon. Mutta sitten kiusaus vei voiton ja Aamu siirtyikin KePon seuraan vastarannalle. Kiltillä kehotuksella ja muutamalla pillityksellä sain Aamun takaisin vesialueen yli, dami tietysti tuliaisena  Ja voi että se reppana oli onnellinen. Nyt on koirilla hyvä mieli, ja niin on myös niiden seuraneidillä.

Ai niin, tilasin tänään Tuulille oman Pomppa-loimen. Eli kylmää talvea ilmeisesti odotan...