Viime viikon jälkeen ei voi muuta kuin nousta suosta, jos nyt kuvainnollisesti viime viikkoa miettii. Elsan elämä on ajautunut sairaalloiseen moskan ja pa*kan syöntiin. Kaikki kelpaa. Jopa sellainen, mikä ennen ei ole Elsan kurkusta mennyt alas.

Seuraneiti päätti keskiviikko-iltana, että torstaina alkaa Elsan uusi elämä. Nyt ollaan torstaista lähtien ajateltu positiivisesti. Seuraneiti ei ole pahemmin hermostunut vanhukselle ja on muutekin keskittynyt Elsan hyvinvointiin. Koskaan kun ei tiedä, kauanko tuo Muori saa elää, näkeekö edes tulevaa kesää?

Selvästi on havaittavissa Elsassa eri asioita, kun niihin kiinnittää huomiota. Elsan perusongelma on aina ollut tämän talouden sääntöjen noudattaminen, tai siis noudattamatta jättäminen. Elsa on AINA uhmannut kaikkea, tai ainakin kyseenalaistanut joka hetki siltä vaadittuja asioita. Elsa ei tarjoa tekemistä, vaan se pitää aina "laittaa ruotuun". Hyvänä esimerkkinä on esim portista tai ovesta ulos tai sisään kulkeminen. Elsalla on aina kiire, se siis rynniii joka kerta, jos se saa siihen mahdollisuuden. Aamu taasen ei koskaan ole pahemmin edes kokeillut kaahailla ulko-ovesta, portista, auton takaluukusta. Kun ei ole kiire, niin ei ole kiire...

Niin Elsa...viime viikolla seuraneiti havaitsi selvästi, että Elsa kiihtyi heti ensimmäisen pa*kakasan löydettyä. Hermostui siis ihan silmiinnähtävästi ja pisti ikään kuin kuudennen vaihteen päälle. Stressiä, stressiä, stressiä. Kiihtyminen johtui siis joko siitä, että Elsa pitää epämiellyttävänä sen asian, että pa*kan syönnistä motkotetaan...tai sitten Elsa stressaantuu siksi, että ei ehdi syömään koko kasaa...anyway, nyt pitäisi keksiä keino saada koiran stressi laskemaan kaupunkilenkeillä, sillä noita ruskeita kasojahan on metrin välein...

Ja jotain mukavaakin ollaan tehty Elsan kanssa. Seuraneiti on opettanut Elsaa "menemään filtille ja ottamaan filtti hampaisiin ja kellahtamaan kyljelleen filtti hampaissa", eli lyhyesti käsky on "väsyttääkö?" Viime viikolla kun seuraneiti jutteli erään koiraihmisen kanssa, ehdotti tämän ihminen, että opettaisin Elsalle makkaranoudon. Eli että psykologisesti asettaisin tavotteita tälle keväälle, jopa kymmenen vuotiaan koiran kanssa. Totta, eihän Elsa ole aivoiltaan invalidi (vaimitensenytoli), miksi siis sille ei voisi opettaa ihan älyttömiäkin juttuja? Seuraneiti kun ei koskaan oikein ole päässyt jyvälle Elsan tavasta oppia asioita, sillä Elsan olemuksesta ja käytöksestä kun ei voi tulkita, että se osaa yhtikäs mitään, eli se harvemmin tarjoaa itse tekemistä tai oppimaansa...

Mutta niin vaan vanhakin koira voi oppia istumaan...eikös tämä jo ole wanha sananlasku. Ei siis muuta kuin filtti lattialle ja naksutin käteen ja taskuun kourallinen maksadieettinapuja. Voi pyhä jysäys! Elsa tajusi asian HETI, se on ilmeisesti kyylännyt eteisen puolelta, kun temppu on opetettu Aamulle. Ja Elsa, joka ei mielellään ota esineitä suuhunsa, otti itse filtin reunasta kiinni! Ja tarjosi kylkiasentoa! Nyt sitten vaan pitää naksutella siitä, että koira nappaa itse filtin reunan suuhunsa ja kellahtaa kyljelleen. Muutaman kerran se tänään tapahtuikin, mutta vahingossa. Halleluuja. Elsan elämä on todellakin alkanut uudestaan! HymyHymy 

Ai niin, se videokamera tuli tilattua eilen. Se on nyt sitten tämä. Tosin kameraa ei vielä ole kaupoissa saatavilla, ehkä seuraneiti saa sen huhtikuun lopulla. Sopivasti juuri kun ulkotreenikausi alkaa!