Lauantai-ilta. Seuraneiti touhuilee keittiössä alkuillasta, lätyt tietenkin tarkasti mukana hommissa. Seuraneiti käy lauantai-saunassa ja palaa kellarikerroksesta saunanraikkaana. Mitä löytyy keittiöstä?

Elsa. Elsa istuu keittiön lattialla ja tuijottaa aukinaista laatikkoa. APUA! Seuraneidille nousee tuskanhiki vastasaunotulle iholle. VOI KIESUS, mitä IHMETTÄ TÄÄLLÄ TAPAHTUU?? Selvyydeksi täytyy mainita, että tuo kyseinen keittiökaapiston alalaatikko sisältää vain ja ainoastaan koirien herkkuja. Rouhetikkuja about kaksi pussillista, pussillisen paloiteltuja possunkorvia, laatikollisen koirankeksejä. Voi Helvatan helvata, miten ihmeessä tuo kyseinen laatikko voi olla auki???

Mutta ihmeiden aika ei ole ohi. Elsa (tai Aamu) ei kumpikaan ollut koskenut laatikon sisältöön, vaikka koiruudet olivat viettäneet yksin aikaa keittiössä. Elsa istui siis ja tuijotti laatikkoa, ikään kuin laatikon auki oleminen olisi ihme...MUTTA miten laatikko on auennut?? Kumpikaan koirista ei osaa laatikkoa aukaista. Ei todellakaan, eikä ne ole sitä edes yrittäneet. Elsa kunnostautui nuorempana kaapin ovien kanssa, mutta se lysti on onneksi unohdettu. 

Ja kun seuraneiti laatikon auki olemista ihmetteli ääneen, kävi ilmi, että samainen laatikko oli ollut samalla tavalla auki vedettynä kerran aiemminkin viikolla. Siis kummitteleeko täällä ihan oikeasti? Niin jotkut väittää. Seuraneiti alkaa vähitellen uskomaan näitä tämän talon kummitustarinoita todeksi.

Ja pakko vielä mainita. Alkoholilla ei ole osuutta asiaan. Näinhän yleensä uutisissakin mainitaan, joko sitä on tai sitten ei. Mutta tällä kertaa kaikki tapahtui kaikkien osapuolten ollessa täysin vesiselvinä, koko illan.