Tänne meidän hotelliin, Villa Kumbergiin on majoittautunut monen sortin sakkia. Tällä hetkellä huoneen on vuokranneet IT-spesialisti, tullivirkailija ja laadunvalvoja. Ja tietysti hotellista löytyy henkilökuntaa, jo aiemmin mainittu seuraneiti/kerrossiivoja/ravintolavastaava.

Tullivirkailijat olivat tänään vastassa, kun seuraneiti palasi muonan hankinta matkalta. Kovin oli kärsät laukun pohjalla, eikä turhaan haistelleet, sillä seuraneiti oli marraskuisen, todella sateisen päviän kunniaksi ostanut lätyille purtavaa. Laukun pohjalta löytyi myös rempattavaan WC-tilaan rompetta, joten laadunvalvonta pääsi samalla nuuhkaisulla perille laadun tasosta. Ei siis ole yksi jos toinen paketti, joka on tässä taloudessa vaihtanut paikkaa, kun pienimuotoista remppaa tehdään...

Seuraneiti palaa ajassa taakse päin ja muistelee koko talon remppaa. Siitä on jo kohta yhdeksän vuotta aikaa, joten paljon on siitä ajasta jo muistot muuttuneet. Mutta muistuupa mieleen se tosiasia, että samanaikaisesti asuttiin talossa, kun sitä rempattiin. Ja koiria, lättyjä oli tuolloin kolme kipaletta: Wilma, Iiris ja tietysti Elsa. Seuraneiti muistaa elävästi kirvesmiehen, joka seisoi ensimmäisenä remonttiaamuna täällä rappusilla oven takana. Kun oven avasi, totesi hän "jaa, täälläkö pitäis remonttia tehdä?" Juupa juu, peremmälle vaan. Ja olisittepa nähneet miehen ilmeen, kun kolme mustaa isoa koiraa kävi tervehtimässä! Seuraneiti muistelee, että muutaman askeleen kirvesmies peruutti, ennen kuin uskaltautui peremmälle.

Ja remppaahan tehtiin. Koko talon remppa kesti kokonaiset 6 viikkoa. Kaikki seinät, sisäpinnat ja keittiö uusittiin. Kirvesmiehiä oli talossa samanaikaisesti kolme kipaletta...ja koirilla kivaa. Ne oli suljettuna osaan taloa, mutta eihän ne siellä porttien takana pysyneet. Varsinkaan Elsa. Joku koirista kähvelsi aina työkaluja ja joku söi miesten eväät (pullat). Eli ainakin kerran seuraneiti sai lähteä läheiseen leipomoon ostamaan kahvileipää työväelle. Oli se aikaa. Hullunmyllyä  yksinkertaisesti. Ei ihme, että Elsa on sellainen kun se on, sillä on ollut aika hurja nuoruus...

Jotain hyvääkin siitä rempasta poiki. Se kirvesmies, joka aluksi selvästi pelkäsi koiria, hankki itselleen koiran ja vieläpä kultaisennoutajan. Kävi sitä täällä seuraneidille näyttämässä. Eli ei ne meidän laadunvalvojat loppujen lopuksi niin kauheita olleetkaan. Kunhan vaan työkalut olis saanu olla rauhassa...