Kaksi vaihdetta, joko tai. On/off sillain niiku. Joko me mennä tohotetaan, tai sitten ei tehdä mitään. Siinä flatin arki.

Tänään olin varannut halliaikaa. Tarkoituksena tehdä "jotain muuta kuin tokoa". Molemmat koirat mukana, Aamu oikeastaan yhtä innoissaan, mitä Tuuli. Sillä aikaa, kun raahasin putkea esille, kävi Aamu vanhasta tottumuksesta tullaamassa hallin keittiön roskiksen ja tuli siltä keikalta mälli suussa, eli sain ihan aluksi kaivaa sen huulesta "jotain, mikä olis maistunut hyvälle". Hyvin Aamu osasin aarteensa piilottaa, tosin se paljasti itsensä, kun satuin vilkaisemaan sitä, nimittäin silloin Aamu käänsi salaman nopeasti päänsä pois...heh, heh, ei siis epäillystäkään, että huuleen oli jemmattu jotain.

Niin. Tuulista ei näillä näkymin tulekaan agilitykoiraa, niin kuin kaikki varmaan olettaa, mutta sehän ei estä meikäläistä opettamasta tiettyjä asioita Tuulille. Tänään ketjutin sille hyppy-hyppy-putki ja putki-hyppy-hyppy -pätkän. Siis ihan suoraa menoa ja rimojen tilalla ponnarit (ne putkenpätkät maassa) Helposti Tuulis hiffasi jujun ja keskittyikin ihan kiitettävästi.

Aamulle tein saman pätkän ja voi pientä onnellista...en muista koska Aamun silmissä viimeks olis syttynyt samanlainen tekemisen halu! Odotellessa vuoroaan, se heilutti häntää ja katseli valppaana, mitä Tuulin kanssa tehtiin. Yleensähän Aamulla on tapana maata silmät ummessa ja pa*kat viis veisata, mitä muut tekee...

Hyppy-hyppy-putki-suoran lisäks muisteltiin Tuulin kanssa takaakiertoa. Vasemmalta ok, oikelta ruosteessa. Mahtaa syynä olla se, että koiraa tulee pidettyä vasemmalla, joten sen osaamiset on aikalailla sillä puolella tapahtuvia osaamisia. Sen näki myös puomi-premiäärissä. Otin siis yhden puomin osan lattialle ja "testasin" Myrskyn taitoja. Ei vierasta puomia, osaa kävellä siinä reippaasti, mutta kehon hahmottamisessa on toivottavaa  Mutta eihän kaikkea voi vaatia heti ekalla kerralla. Ja sitten se 2 on/off, joka onnistuu täällä kotona. Siitä ei ollut hajuakaan hallissa puomin pätkällä. Tai noh, hajua oli, mutta siihen se sitten jäikin...

Sitten iltapuhteita. Aamun hyväntuulisuus on jatkunut koko illan, se on tehnyt keikkaa koko ajan, siirrellyt tavaroita ja ollut ns. hereillä. Häntäkin on heilunut useammin mitä tavallista. Kuvissa toiminta vaan näyttää ihan toiselta...nimittäin Tuuli keräsi leluja Aamulle, mutta Aamu vaan jatkoi koisimista..:

Hyvä yritys Tuulilta saada Aamu hereille. Miten niin vihjailua, leikitäänkö?

Ei vaikka kuinka yrittäis, niin ei Aamua ei nyt kiinnosta leluleikit.

Ja kun Aamu ei leiki, kehittää Tuuli omaa kivaa. Sattui olemaan kamera valmiina, kun neiti alkoi suunnittelemaan kaapin päälle nousua. Ei aavistustakaan, mikä kaapin päällä kiinnostaa, mutta silloin tällöin Tuuli pyörittelee jumppaplloa

kas näin pallo pyörii!

Viime päivinä Tuuli on myös keksinyt uuden tavan liikkua kävelyillä. Tai noh, se ei itse asiassa liiku, vaan makaa kyljellään lumipenkassa ja minä seison vieressä hymyilemässä. Tänään aamulla näky oli hassu, sillä Tuuli makasi lumivallissa kyljellään, pää kadulla ja loput kropasta viistosti vallia pitkin ylöspäin. Ja hassuinta on se, että Tuuli makaa aina muutaman sekunnin iiiiiihan paikoillaan, ikään kuin se lakkaisi hengittämästä...En tiedä on kaikki nämä ihme-asennot jotain Hurttaloimi-protestia, mutta mahtaa taas naapurit ihmetellä meidän touhuja, kun yks koirista makaa kyljellään kadulla. Niin me lenkkeillään

Ai niin, tänään Elsa olis täyttänyt 12 vuotta...