Eilen oltiin hallilla toista kertaa toko-reeneissä. Kovin pientä näperretään, mutta kivaa oli. Plussaa oli herneaivon kyky keskittyä. Ja nyt ei kenenkään kannata vetäistä herneitä nenäänsä, vaikka kutsunkin koiraani herneaivoksi, sillä flatilla tunnetusti on se YKSI ja ainut herne, joka siellä aivokopassa pyörii. Joskus sen pyörimisen voi ihan nähdä  ja tuo harvinaisuus tuli todistettua Tuulin kohdalla hallissa. Sehän nimittäin AJATTELEE!

Tuuli on oppivainen ja sillä on miellyttämisenhalua, sitä surullisen kuuluisaa "will to please" -jutskaa, josta tietyt koulukunnat koiramaailmassa kiistelee. Onko sitä vai ei, sitä en tiedä, mutta Tuulilla sitä on . (Ja Aamulla sitä EI ole). Tuuli tekee hommia meikäläiselle, Aamu tasan tarkkaan vain itsensä vuoksi. Niih.

Täytyy myöntää, että on helppoa leikkiä koirakoulussa koiran kanssa, jota ei tarvitse motivoida erikseen, vaan se pelkkä tekeminen on sille tarpeeksi motivoivaa. Tänään ollaan jatkettu harjoituksia ja hyvin tuo otus kyllä on samalla aaltopituudella meikäläisen kanssa...niin ja tietty lihapulla-palkka hiukkasen avittaa siinä ymmärtämis-ketjussa

Ai niin, mikä niin löytyi? Tuulin off-nappi!! Se nimittäin sammui totaalisesti eilisen treenin jälkeen ja nukkui - 3 tuntia yhtä soittoa. Nukkui reppana niiiiiin sikeästi, ettei edes huomannut, kun seuraneiti vaihtoi talossa paikkaa...tais olla reppana loppu. Osasyy tuohon totaaliseen nuijanukutukseen oli se, että Tuulille on muutettu ruokintakerrat nyt kolmesta kahteen ja sitä on Tuivertajan mahan vaikea hyväksyä....ja kun sinne mahaan vihdoin tulee täytettä, on uupuminen t-o-t-a-a-l-i-s-t-a...