Seuraneiti on tehnyt ihan typeriä ohjausvirheitä tänään kisoissa, joten tulokseksi hyl ja paljon virheitä toiselta radalta. Ikävä kyllä Aurinkoinen on alkanut roiskimaan Aan alastulokontaktit...osaksi siksi, että seuraneiti hoppuilee, kun ei meno riitä ihanneajan alittamiseen  Mutta koira tsemppasi suht hyvin molemmilla radoilla. Molemilla radoilla tuli virheitä myös kepeillä; ensimmäisessä kisassa Aamu ei pujotellut valmiiksi, vaan hörhelsi seuraneidin perään (stressi siis tarttuu...) ja toisessa kisassa Aamu tuli NIIIN vauhdilla kepeille, ettei saanut isoa ruhoansa pysähtymään, vaan törmäsi keppeihin päästyään oikeasta välistä sisään ja siinä hötäkässä rytmi sekosi, ja seuraava väli jäi pujottelematta. Ja yliajasta ei tänään viitsitä edes puhua, ajat olivat sen verran tiukat...Olishan se mukavaa ehtiä ihanneaikaan, mutta M-L:n sanoja lainaten, olis kisat erittäin tylsiä katsottavia, jos kaikki maksi-koirat olisivat yhtä nopeita kuin BC:t. Kiitos niistä kannustavista sanoista...eli me jatketaan harrastamista. Mahdollista kuvamateriaalia paremmalla jaksamisella..

Kisojen jälkeen kurvattiin sitten sukuloimaan. Seuraneidin "puoli sukua" on vuosien saatossa Vaasalaistuneet ja nyt oli yhdet muuttohommat tiedossa. Tosin seuraneiti ei ollut muuttamassa, kunhan kävi katsastamassa huoneiston. Hienon rivarin oli sukulaislikka itselleen ostanut. Samalla keikalla Aurinkoinen näki ensimmäistä kertaa suvun nuorimman koiran, eli berni Nanan. Kersa piti heti laittaa ojennukseen Aamumaisella tavalla. Kuinka helposti kaapin paikan voikaan näyttää koirakielellä...Elsaa ei ikävä kyllä varmaan voi edes vilauttaa Nanalle, ettei vaan Nana saa huonoja kokemuksia vanhoista kärttyisistä akoista.

Elsa sitten? Ihmeparantuminen oli ohimenevää sorttia, nimittäin aamulla sai taas antaa särkylääkettä  Mutta ihmeen sisukas tuo Muori on...linkuttaa välillä, mutta poukkoilee silti