Alan yhä enemmän varmistua siitä, että Aamun muisti ei ole kuin Turhapuron - eli että muisti palaa pätkittäin, vaan että Aamun aivoissa on todellakin sellaista toimintaa, joka jollain tavalla on kytköksissä aikaisempaan toimintaan  

Aamulenkki tehtiin oikaisten "tavaranpiilotusmetsän" kautta. Heti kun käännyimme metsään alkoi Aamu kiristää vauhtia ja nosti hännän hiukan ylös. Selvä merkki. Ja suorinta tietä hanskalle, jonka jätimme mättään päälle viime lauantaina. Eli uskallan väittää, että Aamu todellakin muistaa, mihin se jättää tavaroita!  Hanska jätettiin taasen toiselle puolelle metsikköä, saas nähdä miten seuraavalla kerralla käy...