Seuraneiti on saanut  viikonlopun aikana agilitymyrkytyksen. Talkootunteja kertyi kolmen päivän aikana yhteensä n. 19 tuntia, joten eipä siinä sitten oikein muuta tullutkaan tänä viikonloppuna tehtyä.

Hallikisat olivat onnistuneet, ainakin omasta mielestäni, näin järjestävän seuran puolueellisena mielipiteen esittäjänä.  Itse istuin kansliassa kirjaamassa tuloksia, mutta ehtihän siinä koirakoitakin katsastamaan sivusilmällä. Hienoja suorituksia oli mukava katsella, mutta mahtuuhan niitä räpeltäjiäkin tuohon määrään kisaajia. Osaajia siis oli kisoissa laidasta laitaan, maajoukkue-edustajista juuri 3-luokkaan nousijoihin...(1- ja 2 luokkia unohtamatta)

Yleensähän sitä kisojen jälkeen iskee kauhea treeni-into. Vaan eipä meikäläisellä. Istuin ja kauhistelin, kuinka paljon koiran tulee itse asiassa osata, että se voi edes kisata (ja silti olen kolme koiraa 3-luokkaan asti saanut). Ja kuinka paljon esim Tuuli tällä hetkellä osaa...hmm. Ikää sille tulee ensi kuussa 18 kk, joten kisoihin vois sen puolesta mennä...jos vaan koira olis joskus edes yhdenkään maksi-korkeudella olevan riman ylittänyt  ts. ei meikäläisellä taida olla oikein kova hinku enää kilpakentille.

Se kysymys nimittäin seuraneidiltä kysyttiin, eli koska Tuuli on kisavalmis....ihmiset eivät oikein halua ymmärtää kuulemaansa, kun yritän sanoa, ettei koskaan...

Mulla on ainoastaan yks ja ainoa toive: haluan, että koira on ja pysyy terveenä!