What goes in, must come out. Eli suuret annokset hevonpa*kaa koiran sisälmyksissä löytää tiensä ulos. Joko ylä- tai alakautta. Teoriassa. Ja käytännössä.

Eilen tehtiin lättyjen kanssa kunnon stepup-lenkki metsään. Tarkoitus oli kulkea uria pitkin, mutta pa*kanmarjat siellä metsässä mitään uria enää kulkee. Lumi on yhtä upottavaa kuin suossa kulkisi. Ja sinne metsään siis piti eilen lähteä rämpimään...

Samaisessa metsässä oli myös kulkenut useampi hevonen. Hepathan pa*koo liikkuessaan, joten sitä potaskaa oli useampi kikkare eilisen kierroksen aikana.

Ja lätyt sitten. Nuo ekologisesti ajattelevat kasvissyöjät. Kasvissyöjät siinä mielessä, että hevonpa*ka kelpaa, oli se sitten tuoretta tai vähän vanhempaa...Ja kyllä se kelpasi eilenkin.

Mutta kuten sanottu, what goes in, must go out. Seuraneiti on viime yönä herännyt kahteen otteeseen päästämään Elsan ulos. Ei ollut maha ruikulla, eikä yrkkäkään lentänyt, mutta kova hätä muuten. Ja aamulenkillä sama pa*skominen vaan jatkui. Tavallisesti seuraneiti kulkee pari kakkapussia taskussaan. Tänään aamulla ne pari oli liian vähän...Tuli ihan mieleen, jos tuo Muori pa*koo sisuskalujaan ulos...sen verran tiuhaan oli tarvetta pientareelle.

Aamulla on joko pitemmät suolet, tai sitten se ahmi herkkua vähemmän eilen, sillä Aurinkoisen kanssa ei ole ollut pa*karumbaa, ei yöllä eikä aamulenkillä.