Käytiin sitten Elsan kanssa eläinlääkärillä, tutulla ihmisellä, joka on ollut Elsaa auttamassa tähän maailmaan...joten Elsan suhde kyseiseen eläinlääkäriin on yli yhdeksän vuoden pituinen. Ennen Elsa "nauroi" mennessään vastaanotolle; nyt ilo ei ole enää aivan yhtä suurta.

Elsalle annettiin nuijanukutus ja sen jälkeen kuvattiin kinttuja ja selkää/lonkkia. Selkä ja lonkat ovat priimakunnossa, vaikka Elsa selvästi aristelee ristiselkäänsä. Tassuissa sitten näkyikin se, mitä osasin odottaa. Silti kuvien näkyminen oli pieni järkytys . Vuonna -05 viottuneesta tassustakin otettiin uusi kuva, ihan uteliaisuuden takia, vaikkei Elsa sitä oirehdi. Ollaan taas vähän viisaampia, vaikkei vanhan koiran tassuille suuria toimenpiteitä voikaan tehdä. Tai tietenkin VOI tehdä, mutta en katso aiheelliseksi alkaa leikkaustoimenpiteisiin. Nyt taas kuntoutetaan pikkuhiljaa; lääkitään ja annetaan ajan parantaa.

Reippaasti Elsa hyppäsi autoon herättyään nukutuksesta ja tavoilleen uskollisena nappasi hihnan puolitokkurassa suuhunsa paria metriä ennen autoa. Pinnisti, pinnisti ja oli urhea. Kotiin tultaessa alkoi alahuuli lerputtaa ja takaosa oli yhtä hutera kuin vappujuhlijan kintut.  Krapulahan tuolla reppanalla nyt on. Nukahti taas ja silmissä oli tyhjä katse. Riipasevaa nähdä aina pirteä Elsa noin nuutuneena. Siitä on ihan oikeesti tulossa vanha. Ja onhan se jo 9 vuotta, kunnioitettava ikä nykyflatille.

Aamu Aurinkoinen oli eläinlääkärireissulla autovahtina. Ja nyt kotiin tultaessa jotenkin turhautuneena yrittää kerätä pisteitä pienillä jipoilla. Nyt seuraneiti on jo saanut "kuljetusliike Aamu"n tuomana Post It-lippusia, Oivariini -voipaketin pöydältä ja viimeisenä mielenosoitukselliseti Aamu toi oman ruokakuppinsa tähän koneelle. Alkaa olemaan tietsikkahuoneen tavaravalikoima keittiöpainotteista; seuraneidin täytyy nyt varmaan skarpata ja poistua koneelta...