Tänään tuli tehtyä eräkäppäily sellaiseen maastoon, jossa ei olla käyty kun viimeksi Elsan kanssa, eli siitä on aikaa, kun on tullut noita polkuja käveltyä.

Pitkään aikaan ei ole tullut muisteltua noin elävästi Elsaa. Kumma, miten tietyt paikat luonnossa jää mieleen jonkin tapahtuman takia... "Tuossa Elsa tapasi seistä ja odottaa", "tuossa Elsalla oli tapana tehdä kierros pusikossa" jne, jne. Tuli vähän haikea olo, kun mummo-koiraa muisteli

Ja keikka oli muiltakin osilta onnistunut. Taas löytyi kanttarelleja, eli viikonlopuksi, venetsialaisiksi, on tiedossa kanttarellimuhennosta grillattujen pihvien kyytipojaksi. Ihan venetsialaisten kunniaksi.