Huomenna on tarkoitus korkata mökkikausi. Jäätilanne on vielä arvoitus, mutta mentiinhän me jäälauttojen välistä viime vuonnakin vapuksi mökille  Tuleva mökkikauden aloitus on aistittavissa pienenä sekoiluna täällä laumassa. Tavaraa on kertynyt jo useita kasseja, eikä ruokia tai vaatteita ole vielä edes pakattu...

Ja mökillähän tarvitaan myös tekniikkaa, eli seuraneiti on varmistanut, että kamerassa ja videokamerassa on akut täynnä...

Videokameraa tutkaillessa seuraneiti yllättyi ja yllätyksen seurauksena iski ikävä. Kamerasta löytyi pieni pätkä kuvattuna, 17.2., eli vain neljä päivää ennen Elsan kuolemaa...en edes tiedä, enkä muista, miksi kamera käy olkkarissa pimeässä muutaman sekunnin ajan ja kuvaan lattialla makoilevaa Elsaa...mitä enemmän asiaa mietin, en todellakaan muista kuvanneeni videokameralla Elsaa sen viimeisellä elinviikolla....mutta tuli jotenkin tosi outo olo, sillä Elsa ei näytä ollenkaan kipeältä...

Sillä kipeähän Elsa oli silloin viimeisenä sunnuntaina. Ja ikävä kyllä, se sunnuntainen aamupäivä on jäänyt seuraneidin mieleen hyvin. Yleensähän sanotaan, että koira tulisi viedä armopiikille, ennen kuin sen olo tulee liian tuskaiseksi, ettei sitten ne viimeiset yhteiset hetket ole tuskan täyttämiä ja viimeiset muistot koirasta sellaisia, kun koira todellakin kärsii...

Näin vaan kävi meille. Muistan niin selvästi, kuinka Elsaan sattui. Ja kuinka se tuli hysteerisenä minuun kiinni, anoen apua; "ota kipu pois". Kaikki vaan kävi niin nopeasti. Onneksi päästiin päivystävälle, eikä muorin tarvinnut kitua kauempaa. Se aamupäivä riitti. Muistikuvista löytyy myös hetki, kun Elsa istui urhoollisena takapenkillä, musta kostea kirsu sivuikkunaan painautuneena, kipua vastaan taistellen...Iloisena se lähti viimeiselle matkalleen, luuli pääsevänsä tekemään jotain mukavaa...

Voi että, kun voikin olla ikävä...

(**Edit: Blogia "Ellu & Allu" oltiin käyty päivittämässä. En tunne ihmistä, mutta kovin kuvailevasti hän edesmenneestä koirastaan sarjiksia piirtelee... Käykäähän lukemassa uusimmat sarjikset...täältä)