Pitkästä, piiiiiiitkästä aikaa Eläkeläinen ja Aurinkoinen pääsi kimppalenkille Venlan ja Isacin kanssa. Pientä suunnitelmallisuutta vaati lähtötilanne, sillä koirat olivat enemmän kuin onnellisia nähdessään toisensa. Eniten kimppalenkki kiihdytti Elsaa, sillä Elsa on elämänsä aikana ehtinyt olla monella yhteisellä kimppalenkillä mukana ja on arvostanut yhteisiä hetkiä koiraystäviensä kanssa. Elsalla kun tietyistä syistä ei noita ystäviä kovin montaa ole elämänsä aikana siunaantunut. Oikeastaan, Elsan koiraystävät voi laskea nopeasti. Niitä ovat olleet jo edesmenneet omat koirat, Iiris ja Wilma; edesmenneet Simson, Otto ja Ida (Iiriksen sisko).  Aamu Aurinkoinen on ehkä Elsan tämän hetkinen "bestis", mutta hyvinä kamuina voisi myös mainita Venlan ja Isacin. Ja sitten on tietty yksi vehnis, Macy. Macyn ja Elsan tarina on ihmeellinen. Elsa kun ei ihan oikeasti ole koskaan sietänyt muita koiria. Paitsi Macya. Jostain ihmeen syystä Elsan varovainen ystävyys Macyn kanssa on hetkittäin näyttänyt Elsan syvintä olemusta; herkkyyttä kovan kilven alla.

Niin, se piknik. Kahvitermari repussa suunnattiin yhden suon laitamalle. Juu-u, suon laitamalle. Paikkaan, missä tiedettiin, että luonto on ihan issekseen, eikä muista samoilijoista olisi häiriöksi. Kyseisellä suolla on kalasääksen pesäpuu, mutta eihän sitä uljasta lintua enää näkynyt. Karpaloita kylläkin. Istuttiin kalliolla, auringon laskeutuessa puiden taakse ja nautittiin kupposet kahvia. Niin no, mustia oli ympärillä neljä kipaletta, joten se siitä rauhallisesta hetkestä. Elsa ja Venla pitivät meille seuraa jämien toivossa ja Aurinkoinen ja Isac remusi taustalla.

Aurinkoinen on aina ollut POP Isacin mielestä. Bestis nro 1, ainakin jos lasketaan liehittelykaverit. Mutta nyt oli leikki muuttunut. Sekä Isacin, että Aamun toimesta. Nyt ne leikki, yhdessä. Ei siis siten, että Isac olisi koko ajan huomioinut 'tyttöystäväänsä', vaan niillä kahdella oli ihan oikeasti mukavaa keskenään. Kaahailua, vauhtikiemuroita, kivaa! Olisipa ollut kamera mukana, sillä kuvamateriaalia olisi tullut tänään paljon! Ikävä kyllä marraskuinen iltapäivä, joskin aurinkoinen sellainen, ei valaistuksen vuoksi ole parasta aikaa valokuvata mustia koiria.

Nyt seuraneiti jännää, näkyykö kimppalenkki Eläkeläisen koivissa. Jäykkyyttä, juu, sitä varmaan on, mutta toivottavasti Muori ei onnu pahasti tämän päiväisen lenkin jälkeen. Elsa kun ei itse tajua ottaa iisisti. Se tekee samat vanhat temppunsa, mitä se on aina kimppalenkeillä tehnyt. Yksi pakollisista jutuista on käydä ainakin kerran kiskaisemassa Isacin ja Venlan emäntää poninhännästä. Kyllä, kerta riittää yleensä. Kun Elsa on kerran päässyt nykäisemään hiuksia suuhunsa, on tehtävä suoritettu. Ja vaikka seuraneiti kuinka kieltäisi Elsaa hyppäämästä poninhäntää kohden, ei Eläkeläinen luovuta, kunnes tukkaa on tukistettu. Vanha kettu on voimissaan. UGH.