Tässä laumassa on tietyissä asioissa työnjako. Aivan kuten toiminnankin puolella. Elsa toimii, ei ajattele. Aamu ajattelee JA toimii ajattelemansa pohjalta. Seuraneidin mielestä Aamulle on ollut helpompi opettaa asioita, mutta toisaalta, seuraneidille on vasta valkenemassa tietyt asiat. Kuten naksuttimen käyttö...Ja Aamulle on naksuteltu enemmän mitä Elsalle.

Aamun saa tekemään mitä tahansa naksuttimen avulla. Koira, joka ei itse asiassa siedä montaakaan toistoa kyllästyäkseen, saattaa kokeilla kymmenenkin kertaa samaa asiaa, yrittäen keksiä, mistä se naksautus sitten kuuluu.

Ja koska Aamu on selkänsä puolesta invalidi, täytyy temppuilun olla selkäystävällistä. Muutama viikko sitten Aamu oppi peruuttamaan käsimerkistä. Sitä käsimerkkiä kun harjoiteltiin, selkä kipeytyi, sillä tassuja joutuu venyttämään kovin mahan alle, kun peruuttaa. Nyt ollaan muutamana päivänä tehtyä temppua "laita tassu ruokakupin päälle" ja sekin jo onnistuu käsimerkistä. Kivasti Aamu lukee seuraneidin käsimerkkejä,,,käskysanoja ei olla yhdistetty kuin vasta peruuttamiseen, joten se "temppu" onnistuu sekä käsimerkistä, että suullisesta käskystä.

Elsa, nuolen nopea wanhus oppii kaveriaan katsomalla. Vuosiin ei Elsa ole suostunut ottamaan mitään metallista suuhunsa. Mutta eilen seuraneiti kokeili huvikseen illalla mitä Elsa sanoisi metallisen ruokakipon nostamisesta lattialta...Aamun tehtäviin kun kuuluu päivittäin kerätä kupit lattialta, mutta Aamu ei ollut keittiössä paikalla, kun oli aika laittaa nappulat likoon...Ja seuraneidin hämmästykseksi Elsa tarttui hätäisesti hampaillaan metalliseen ruokakippoon! Tänään sitten kokeiltiin naskuttimen avulla ja AVOT! Wanhus poimii metallisen kupin lattialta ja istuutuu se suussa odottamaan, että se poimitaan pois...ja etteikö wanha koira myös oppisi...