Dodiin, nyt on taas eletty yksi sotatila, nimittäin VENETSIALAISET! Monen koiran vuoden tylsin ilta, monen lapsen vuoden paras ilta jouluaaton lisäksi.

Ollaan mökkisaaressa yhä edelleen, sillä täällähän mökkikauden päättäjäisiä pitää viettää, eikös? Me ei oltu satsattu pommeihin tai raketteihin, meille kelpaa hyvin katsella, kun naapurit heittää eurojansa taivaalle

Pikkasen arvelutti, mitä pikkuflatti pommeista ja tummalla taivaalla välkkyvistä raketeista sanoisi. Hmmm, huomasikohan se edes niitä?? Alkuillasta se saattoi pysähtyä kuuntelemaan paukuntaa, muttei reagoinut sen enempää...ja me jatkettiin iltaa, kuin se olisi ollut mikä tahansa muu lauantai-ilta. Tosin pihamaata koristi n. 25 värillistä lyhtyä..

Viimeisen ruokatarjoilun jälkeen oli lähdettävä vielä viimeiselle pi**ille ja sille "isommalle" hädälle. Siis Tuulin. Oli aika haastavaa nähdä pieni musta salamannopea koira pimeällä pihalla, kun taivasta halkoi raketit ja pommit...mutta en hukannut pikkuflattia! Vaikka toisaalta, eihän se meikäläistä (vielä) jätä, joten tiesin sen olevan jossain vieressä. Oli mulla taskulamppu, mutta eihän sillä voi pikkusinttiä koko ajan lyysätä. Välillä tuntui, kuin olisin pelannut jotain peliä..."Etsi musta koira pimeydestä" Huoh. Heijastinpanta olis ollut kova juttu...

Ja aamuisin se jatkaa samaa kaavaa. Ei nouse ylös pediltänsä, ennen kuin minä laitan jalat lattialle. Hassu koira. Saa nähdä, jatkuuko käytös vai huomaakohan se jossain vaiheessa "suuren maailman" ja kaikki mahdollisuudet, kun seuraneiti koisii..

Aamuhan ei pommeista pidä. Mutta sanotaanko, että se sietää niitä. Viihtyi yksin ulkona eilen illalla, vaikka korvissa varmasti paukkui. Eli me selvittiin koko lauma eilisestä ilman mitään traumoja. Tuuli on siis viettänyt elämänsä ensimmäiset Venetsialaiset ja tuskin edes huomannut raketteja

Niin, ja sitten se pakollinen kysymys; ontuuko? Ontuu. Levon jälkeen oikean etusen liikerata on epäpuhdas. Mutta huomattavasti parempi mitä viime keskiviikkona, kun ontuminen mystisesti alkoi. Millään tavalla ei Tuuli vieläkään varo tassuansa ja touhuaa kuten pienen pennun tuleekin touhuta...