Tätä se teettää. Sadekeli ja spondyloosi. Siis Aamun spondyloosi. Seuraneiti on sadepäivän ajankuluksi viettänyt pitkän tovin netin ihmeellisessä maailmassa ja selaillut eri kasvattajien sivustoja ja KoiraNettiä. 

Sairastuminen on havaittavissa, eikä tällä kertaa ole kyse (toivottavasti ei) sikainfluessasta. Vaan ihan muista possuista. Taudin nimi on pentukuume ja siihen on vain yksi lääke...mutta tästä alkaakin vaikeudet; minkä lääketehtaan lääke tulisi valita? Isoa vai pientä? Mustaa vai muuta väriä?...

Pennun ottaminen on aina kuin lottoasi. Koira terveydestä ei ole takeita, vaikka pennun vanhemmat olisivatkin terveitä. Ja mistä löytää kasvattaja, joka arvostaa samoja asioita koirassa, kuin seuraneiti? Ja puhuu myös niistä "ei niin mukavista" eli myös huonoistakin asioista. Sillä yksikään koira ei ole täydellinen, eikä näin ollen yksikään yhdistelmä.

Seuraneidin koirahistoria on aika surullinen, jos harrastuspuolta tutkailee. Agilityhan on se ykköslaji, sehän on jo selvää, eikös, ja kun noita koiria miettii, niin tämä on mietinnän tulos: Flatti Wilma tuli taloon wanhana ja wiisaana; ihastutti rotuun, mutta siinä kaikki sen koiran osalta, ei siis agikoira. Seuraava seuraneidin koira oli flatti Iiris, koirana se ehkä seuraneidin mielestä "täydellinen flatti" Iloinen, eloisa, vilkas, kiltti, aina valmis töihin. iiris kuoli syöpään 6½ vuotiaana. Ikävä on kova vieläkin.

Sitten saapui Elsa ja muutti seuraneidin maailman täysin. Elsa invalidisoitui agilityn osalta 5½ vuotiaana, joten se siitä agilitykoirasta...tosin jälkivalion arvo saatiin hyppäämisten loputtua.

Ja sitten tuo meidän Aamu Aurinkoinen. Koira, jonka kanssa agility aloitettiin myöhään, jotta vältyttäisiin vammoilta, mukamas vahingosta viisastuneena. Vaan eipä ole onni matkassa, ei. Hyppääminen on lopetettu ja koira on vasta 4½ vuotias. Se siitä järjen käytöstä ja suunnitelmallisuudesta ja ennalta ehkäisevästä koiran huoltamisesta....

Sitä ilmeisesti saa sen, mitä on ansainnut...seuraneidin neljästä koirasta 3 on joutunut jättämään leikin kesken...oliskohan aika keksiä jotain muuta...

Jos vaikka alkais tanssimaan balettia