Aamu on ihan pössö. Se on nyt parina aamuna touhunnut ihan ufoja juttuja...

Aamuhan on aika erikoinen flatti. Se on ensinnäkin ISO tyttö ja sen lisäksi se on erittäin rauhallinen ja....ajatteleva. Aamua ei pahemmin käsketä, eikä kommeneta, se ei itse asiassa tottele ollenkaan, eikä sillä ole miellyttämisen halua sitten edes alkajaisiks. Mutta silti se on maailman paras Aamu

Aamun kanssa on laskettu monesti kymmeneen, jollei ihan sataan tai jopa tuhanteen, kun se on lähtenyt omille teilleen metsässä. Onko mitään niin ärsyttävää, kun kutsua koiraa metsässä, se pysähtyy katsomaan ja jatkaa silti matkaa. Eikä siis pysähdy, saati tule luokse. Siinä Aamu niin kuin muutamalla sanalla kuvailtuna. Missähän kohtaa koulutus meni Aamun kohdalla ns.metsään?  

Mutta tuosta isosta itsepäisestä ei voi olla tykkäämättä..kuten sanottu, se on ufoillut nyt parina aamuna. Leikkinyt eri palloilla, ärsyttänyt Tuulia syömällä Tuulin parasta palloa, kantamalla myssyjä, lippiksiä, tyynyjä, kaukosäädintä. Ja siinä välissä se on maannut keskellä olohuoneen lattiaa, kaikki tassut kattoa kohti ja ottanut rennosti. Ja jos Tuulia olen "kiusannut", on Aamu maannut sohvalla ja päästellyt sellaisia "väykytys"-ääniä kurkustaan...

Nuo kaikki Aamun ufoilut tulkitsevan vaan yhdessä tavalla. Se voi nyt hyvin!  Selkä (spondyloosi) ei ilmeisesti vaivaa pahemmin, eikä kohtauksiakaan ole ollut vuoteen. Ja korvatkin ovat kunnossa, joten mikäs tässä on Aamun ollessa. Onhan se jo täyttänyt seitsemän vuotta. Tuo ikä on hieman maaginen jokaiselle flatin omistajalle, sillä flatin ollessa tuossa iässä, niille yleensä tulee jotain sairauksia, joko kohtalokkaita, tai sitten sellaisia, joista selvitään.

Mekin eletään päivä kerrallaan ja nautitaan siitä, että tänäänkin sain elää kahden hyväntuulisen koiran kanssa.