Xylitol suurina määrinä on koiralle vaarallista. Mutta kerro se sitten tuolle Eläkeläiselle. Missä menee "suuren määrän" raja? Elsa nimittäin etsii kaupunkilenkeillä nykyään ihmisten pois sylkemiä purukumijämiä. YÖK, sanoo seuraneiti ja yrittää saada Elsan sylkemään purukumiklöntin pois suusta. Vaan ei, kun Elsa syö, niin Elsa SYÖ, oli sitten kyseesssä lenkin kymmenes purukumi tai jotain muuta pureskeltavaa.fiery.gif

Entäs sitten Aamu Aurinkoinen ja purukumi? Hmm. Mallioppimista on tapahtunut selvästi, sillä Aurinkoinen ON oppinut bongailemaan purkkajämiä teiden varsilta, vaikkei ne varsinaisesti sitä kiinnosta. Ja mitä tekee Aamu purkalle? Siis mitä purukumille ihan oikeasti tehdään? Kyllä, sitä pureskellaan, mutta sitä EI nielasta. Sen tietää Aurinkoinenkin.

Tapahtui aamupimeässä tänään: Seuraneiti oli ravistellut Elsan kuontalosta jo ties monennenko purukumin ja hanskat döyffäs jo aika vahvasti xylitoli-purkalle. Aamu kulkee muikeana vierellä, eikä katso seuraneitiin vahingossakaan. Huulet liikahtaa hieman. Seuraneidin mielessä, siellä säkkipimeässä herää epäillys salakuljetuksesta. Seuraavan katuvalon kohdalla seuraneiti katsoo tarkemmin Aamua; ei, ei sillä ole mitään suussa. Vai liikahtiko huulet? Ihan sillain vaivihkaa? Seuraneiti teki testin ja kysyi ääneen Aamulta seuraavan katulampun kohdalla; "Onks sulla jotain suussa? IRTI!" Ja mitä tekee Aamu Aurinkoinen? Mässyttää etuhampaillaan muutaman kerran ja SYLKEE ulos purukumin. Auta armias, tuo koira oli kulkenut pitkän pätkän aamulenkkiä purukumia pureskellen....koskahan se opettelee puhaltelemaan purukumipalloja? whistling.gif