Maanantaina, nomekurssin jälkeen ajatukset oli vielä nomeasioissa. Ikävä kyllä keskityin ajatuksissani kurssin jälkimainingeissa jälleen kerran niihin asioihin, jotka EI toimi, joten päällimäisenä jäi mieleen asiat, joita pitää vielä kovasti harjoitella, jos aikoo ylipäätänsä lajia millään tavalla "harrastaa".
Viime maanantaina ajelin myös Kauhavalle Tuulin kanssa ja Tuuli sai Jaana-Kaisalta jälleen kerran käsittelyn. Selkä (lihakset) oli taas yhtä vinot kuin viimeksikin ja J-K mietti, mistä vinous voi johtua. Joko kyseessä on traumaperäinen juttu tai ihan rakenteellinen asia. Mene ja tiedä, mutta eipä asia Tuulia ole pahemmin haitannut tähänkään asti. Kertaalleen vielä käydään Kauhavalla kesäkuussa ja katsotaan sitten, mikä on tuomio. Kovasti pitäisi treenata syviä lihaksia, mutta sanopa se koiralle, joka menee aina lujaa...
Keskiviikkona koirat pääsi jo alkuillasta mökkisaareen. Meikäläinen meni sinne vasta myöhään illalla, koska agivelvollisuudet piti meikäläisen kiireisenä. Keskiviikkona tuli sittten todettua, ettei valkosipulista todellakaan ole mitään hyötyä punkkien torjunnassa! Kun koirat olivat olleet mökkisaaressa n. 5 tuntia, oli niistä poimittu punkkeja jo 20 kpl ja minä jatkoin öttiäisten poimintaa, kunnes sammutin valot siltä illalta. Helatorstaina sitten päätin, että nyt saa riittää, ja laitoin koirille Frontlinea niskaan. Aiemmin en ole uskaltanut koiria "myrkyttää", kennelyskän takia, mutta tuosta taudista on tämän talouden osalta jo kulunut yli kuukausi, joten myrkkyä vaan koiriin.
Vaan meidän saaren punkit ovatkin sissejä isolla ässällä...voi luoja, että me ollaan poimittu punkkeja tänä pyhänä! Ja jotain Frontlinen tehokkuudesta kertoo myös se, että poimin yhden punkin juuri siitä vaosta, johon olin myrkkyä laittanut. Humpuukia, sanon minä!
Koirat ovat siis viettäneet yhtäjaksoisesti neljä päivää mökkisaaressa. Meikäläinen on ajellut ristiin ja rastiin; perjantaina oikeisiin töihin ja lauantaina agikisoihin töihin. Jälkimmäisessä hurahti 11 tuntia, ilman palkkaa, mutta päivä kului huomattavasti mieluisemmin, mitä ns. normi työpäivä
Nyt on täällä laumassa väsy. Tuuli pääsi kaupunkiintulon kunniaksi ensitöiksi pesulle, koska oli parfymoinut itsensä märäntyneellä kalalla saaressa. Yök....
Tulevalla viikolla alkaakin sitten koirakoulutuksen iltarumba. Maanantaina nomereeneihin, tiistaina kokoontuu tokoryhmä, keskiviikkona meikäläinen kiusaa kahdeksaa 3-luokkalaista agin merkeissä ja torstaina pääsee Tuuli pitkästä aikaa reenaamaan agia. Edellisestä reenistä onkin kulunut aikaa yli kuukausi. Eikä ole yhtään haitannut.
Eilen kisoissa pari tuttavaa taas kysyi, koska Tuuli on kisavalmis...enkä oikein tiedä, mitä vastata. Itselleni on tullut niin tärkeäksi saada elää TERVEEN koiran kanssa ihan tavallista arkea, että olen karistanut kaiken tavoitteellisen harrastamisen mielestäni pois. Osalla ihmisistä on ymmärrystä, kun kerron "koirahistoriani", eli lyhyesti kerron, mitä kolmelle edelliselle koiralle on käynyt, kun niiden kanssa olen agia harrastanut. Huonoa tuuria on ollut. Osalla tuttavistani taasen ei löydy ymmärrystä lainkaan, mutta sehän ei ole minun ongelmani...
Flattien kesäleirin laskun maksoin äsken, joten se sinetöi sen, että kesäkuussa leireilen Tuulin kanssa neljä päivää muiden mustien kanssa Ruovedellä. Siinä sitten meikäläisen kesäloman kohokohta
AINA MUISTOISSA
Kommentit