Täksi aamuksi oltiin sovittu pieni treenihetki tuonne muutaman kilometrin päähän Tuulin kasvattajan kanssa. Ihan vaan nuorison kanssa, eli paikalla Tuuli ja veli sininen, eli Aaron. Nuorien koirien ollessa kyseessä, kaikkea odottamatonta voi tapahtua ja siihen saa varautua. Tuulin mielestä metsätreenit on tosi kivoja ja sen kuulee koko tienoo, kun Tuuli joutuu odottamaan autossa Aaronin tehdessä hommia. "Ei se ääntele" niih, se kiljuu ja huutaa, komentaa. Mutta asiassa ei ole mitään uutta, Tuulilla ON tapana muutenkin komentaa, ihan kuten eilenkin Team Stormin treeneissä

Niin, Team Storm tapasi eilen kolmannen kerran. Ohjelmassa estesuoraa vinoilla siivekkeillä, mutkaputki ja keppitreenejä. Hienosti Tuuli taas tsemppasi. Se löytää kiitettävästi 2+2+2 keppiä, jopa aika sujuvassakin vauhdissa, mutta totesin, että pidän noiden keppien välillä matkaa aika reippaasti, jotta saan harjoiteltua lähestymisvauhtia ja -kulmaa ja häiriötä. Kuuden kepin sarjalla mennään sitten itse pujottelutekniikkaa. Teoriani voi olla täysin väärä, saattaa olla, että joudun vielä kujakeppeilemään, jotta saan oikean rytmin koiralle, mutta mihinkäs meillä on kiire, kun koira kuitenkin tarjoaa ihan yhtä innoissaan tekemistä, kun tekemisen aika on. Pallo ja narulelu on kyllä pop, niiden vuoksi kannattaakin tehdä töitä

Mutta se tämän aamuinen. Hyvinhän tuo Tuuli taas teki hommia. Ensimmäisellä vaakulla se mietti taas, mutta ohjaajan yksittäinen yskäisy sai koiran palaamaan maan pinnalle ja siitä sitten homma lähti kunnolla käyntiin. Hienosti Tuulille on syttynyt lamppu nome-hommissa, tai sanotaanko taipparitreeneissä. Ei olis uskonut toukokuussa, kun aloitettiin, että tässä pisteessä ollaan nyt. Saan olla tyytyväinen koiraan. Ihan oikeasti, vaikkei Tuulin työskentely "ammattilaisten" silmissä varmaankaan herättäisi ihailua. Riittää, kun itse olen tyytyväinen. Niih.