Eilen oli pikkukoiralla kova päivä. Ohjelmassa oli yksinoloa (iiiiiihan yksin koko talossa, tai siis eteisessä), pyykkäystä (Piss-Nissen aikaansaannoksia), laahausjäljestystä metsässä, veneilyä ja mökkeilyä.. Ja kaiken tuon jälkeen Tuuli Tuiskutukka sammui kuin saunalyhty illalla.

Niin. Aamulla kennelpoika lähti mökille Aamun kanssa ja Tuuli jäi seuralaiseksi kaupunkiin. Ja koska viime viikon merkkailut vaatii hieman järjestelyjä makkarissa, päätin jättää itse Piss-Nissen kotiin vahtimaan, kun suuntasin kangaskauppaan ja Mustiin & Mirriin ostoksille. Kun n. tuntia myöhemmin tulin kotiin, oli mua vastassa uninen pikkuneiti. Hah, uskomatonta, ettei se ollut kiljunut

Lähdettiin Tuiskutukan kanssa metsään. Suunnitelmissa lyhyt laahausjälki tai kaksi. Jälki-rekvisiitta oli sopivan sulanut, joten eikun Opelin nokka kohti hiekkamonttuja. Nythän ei tavoitteena ollut 100% onnistuminen, vaan ns. herättely, innostaminen. Ja innostuihan tuo Tuiskutukka. Edellisenä päivänä tehty laahausjälki parhaat päivänsä nähneellä Ville Variksella oli jäänyt ihan selvästi muhimaan pienen aivoihin. Eli ei kun pentu jäljen alkuun ja sinne se meni! Löysi etsimänsä ja palasi takaisin laukassa..tästä on hyvä jatkaa.

Ja sitten uusi ns. "insinöörijuttu". Huomasin jo eilen, että Tuuli yritti itse laittaa palloa pahvilaatikkoon...ja täällä mökillä se sitten onnistui yrityksessään..nyt vaan ei ollut pahvilaatikkoa, vaan seuraneidin tohveli. Sieltä se pallo löytyi tänään, kun sitä alettiin etsimään. Eli kennelpojan sanoin "Siinähän on ihan selvää insinööriainesta" . Höh, insinööriaines sais kyllä kans tajuta, ettei sänkyyn sovi pi**iä...