Käytiin sitten pomppimassa eilen. Muut ryhmäläiset olivat missä lienee, mutta seuraneiti ja Aurinkoinen olivat uskollisina reeneissä. Ja tulihan se reenari paikalle...viiden villakoiran kanssa! Huh, huh, harmaa skaala edustettuna; kaksi mustaa (mini, medi), kaksi valkoista (mini ja medi) ja yksi melkein 15 vuotias minikokoinen harmaa puudeli.

Ja mitä tekee Aamu... Kun ensimmäiset pienimmät puudelit tekivät räksytyshyökkäyksiään Aamua kohden, Aamu päätti heittäytyä ensin kyljelleen ja sitten täysin selälleen ja ottaa kaiken vastaan, mitä tuleman piti. Ei siis alistuen varsinaisesti, vaan todellakin näyttäen, ettei tässä vaarallisia olla, vaikka olla poninkokoisia ja mustia  ja kun Aurinkoinen oli maannut jonkin aikaa ja sheikannut selällään, nousi neiti ylös ja ilmoitti möreällä haukulla "ootte te tolloja, olkaa hiljaa nyt jo". Ja sen jälkeen aloitettiinkin reenipätkän rakentaminen.

Laiskuus on huipussaan, mutta seuraneiti tunnustaa napanneensa reenipätkät jälleen kerran tuolta saagalandiasta (postaus 23.2.09), joten terveisiä vaan sinne...Itse ratapätkät taitanee olla kirjasesta, joka löytyy kyllä seuraneidin kirjastostakin, mutta jotenkin oli taas helppoa napsia reenit täältä blogiviidakosta

Aurinkoinen oli todella reippaalla tuulella ahtaista käännöksistä huolimatta. Seuraneidillä on jostain syystä aina lihasmuistissa se, ettei Aamu kykene kääntymään saati sitten hyppäämään ahtaissa mutkissa. Mutta mitä vielä! Eilen illalla tsemppi ja käännökset oli sitä luokkaa, että pari kertaa seuraneiti mietti, josko koira olisi vaihtunut näyttelykeikalla toiseen lättyyn! Kyllä klickerillä saa ihmeitä aikaan! Nykyään seuraneiti juoksee harkoissa klickeri kädessä, oli kyse sitten ihan ohjaus-reeneistä, tai kontaktipätkistä. Aamu nimittäin saa ja on saanut lisää itseluottamusta klickerin äänestä. Loppusuorat menee jo vauhdilla, sillä Aamu tietää kuulevansa klick-äänen viimeistä estettä suorittaessaan. Oli sen verran kivaa, että tänään vois jo mennä uudestaan hallille!

Tämä pätkä otettiin loppuveryttelyksi: