Tänään oli taas yksi sellainen iltapäivä, joka jätti jäljen sinne "hyvänolon" muistilokeroon. Aurinko näyttäytyi jo kuudetta (vai seitsemättä?) kertaa adventin aikana, joten jos vanhaa kansaa on uskominen, kesä on aurinkoinen, ainakin 6-7 viikkoa.

Lähdettiin siis taas metsäkeikalle tuulen tuiskua uhmaten. Lunta oli metsään pyryttänyt jonkin verran, mutta vielä Ooppeli jaksoi kyntää  Tehtiin sellainen "kelloa vastaan lenkki", eli kiirettä piti pitää, että ehdittiin ennen kuin pimeä laskeutui...

Reippaasta kävelystä huolimatta koko lauma nautti. Elsa ehkä eniten  Se meni taas kuin pieni pupu, edes takaisin  ja laukassa. Välillä piti pysähtyä jyrsimään luminappuloita varpaiden välistä. Siis Elsan. Ei seuraneidin. Sen verran tuo muori nykyään nauttii, että kerran jopa Aamu pysähtyi katseellaan etsimään Elsaa. Ja yleensähän asia on toisin päin, eli että Elsa miettii, mihin Aamu on kadonnut.

Nyt pitää vaan osata nauttia. Koirat voivat hyvin ja huomenna alkaa pitkä joululoma. Töihin taas 7.1.

Eikä Elsakaan ole juonut suuria määriä vettä. Ei tainnut Antepsin olla kuin haitaksi, samoin kortisoni. Tehobact-kuuri jatkuu (1 mitta/ruokailu). Muori taitaa sittenkin nähdä joulun 2009. (Nyt se ON sanottu ääneen, saas nähdä, kadunko vielä sanojani...)