Elsalla on outo tapa ilmaista hyvää oloa. Elsa tukistaa, eli repii hiuksista. Elsa on tukistanut "aina". Pari seuraneidin tuttua ovat myös joutuneet tukistettaviksi, varsinkin kun yhdellä tutulla on usein poninhäntä, josta voi kiskaista. Elsa tukistaa niin nopeasti, ettei tilannetta voi ennakoida, eikä Else-Maj millään lailla näytä etukäteen mitä on tulossa...Jos tukistamisen voisi ennakoida, voisi siihen varautua; mutta kun kyseessä on nopea Else-Maj, on ennakoiminen mahdotonta.

Kuten äsken täällä mökillä. Oltiin käyty metsässä samoilemassa ja koirat olivat uineet ja leikkineet pallolla jonkin aikaa tässä mökin pihassa. Elsa-muori istui seuraneidin vieressä ja seuraneiti portailla, koirien tasolla. Elsalla pallo suussa. Aamu söi heinää vieressä. Seuraneiti erehtyi jupisemaan Elsalle maagisia ääniä, ääniä, joilla on vain merkitystä Elsalle. Äänien seurauksena Elsa sylki salamannopeasti pallon suustansa ja kävi nopeasti tukistamassa seuraneitiä. Eli Elsa siis käy etuhampaillaan tarttumassa hiuksista ja se sattuu, auts! Mutta eihän tuolle voi kun nauraa, höppänälle.  Seuraneidin puolesta Else-Maj saa jatkossakin tukistaa, ainakin seuraneitiä, sillä se on merkki siitä, että Elsa voi hyvin!

Ajatella, että koko kesä tähän asti ollaan selvitty Elsan tassujen kanssa ilman ontumisia. Ei rimadylin rimadyliä ole tarvinnut antaa, mutta arthroflexiä ollaan syötetty, säännöllisen epäsäännöllisesti. Mahtavaa, kun "vanha" flatti voi näinkin hyvin!