Niin mihin? Mun kiltti, pieni, viaton, myötäilevä Tuuli. On yleisesti tiedossa, että lapset joulukuussa ovat hieman stressaantuneita ja "pipo kireällä", mutta että tonttuenergia tarttuu myös lättyyn??? Huoh.

Huomasin nimittäin kotiin tullessani, että pikkuflatista huokui sellainen määrä ns. ylimääräistä energiaa, että oli vaan parasta pukea lämppärit ylle ja lähteä heittämään remmikeikka lähiöön. Äh ja puh, tuli jotenkin Elsa mieleen, sillä Tuuli meni kuin.....veturi....muistan joskus laulaneeni Elsalle: "Ei korvia, ei korvia" ♫ ♪ ♫, ja tänään sama laulu nousi mieleeni, kun mentiin Tuulin ja Aamun kanssa katuja pitkin. Voin melkein kuvitella, miten ihmiset katsoivat ikkunoistaan ja totesivat "niiden mustien taas ulkoilluttavan emäntäänsä".

Onneks oli nappulat kengissä ja hermot kurissa, ainakin hetkittäin. Kaikki kulminoitui viimeisessä risteyksessä, kun Aamu, the pullo/purkki-bongari bongasi energiajuoma-tölkin ja kaappasi sen suuhunsa. Ja totta hemmetissä Tuulin piti saada samainen purkki. Ja kun tuohon yhtälöön vielä sekoittaa Itellan auton (joka pysähtyi joka saamarin postilaatikolle), pari lenkkeilijää ja pari ohittavaa autoa, ihmettelen jälleen kerran, mitä ihmettä olen ajatellut, kun päädyin rotuun sileäkarvainen noutaja. Ei rodussa mitään vikaa, eikä näissä yksilöissä, mutta kun ne painaa tällä hetkellä enemmän mitä meikäläinen, on meikäläisellä välillä olo kuin märällä rätillä....

Että sellainen maanantai