Noniin, nyt on sitten kurssitettu koko viikonloppu. Ollaan seisty Tuulin kanssa tuulisella pellolla yhdeksän muun koiran ja ohjaajan kanssa. Eilinen päivä ei ollut oikein miltään osilta onnistunut. Tuuli sikaili, oli kuriton, vinkui ja teki sen pahimman virheen, minkä vaan tuolla tilaisuudessa voi tehdä, eli shoppailla metsässä ja vaihtaa damit parempiin välineisiin. Ja jos Tuulilta kysyy, niin pallo ON sille arvokkaampi väline, mitä damit.

Oltiin jo etukäteen kirjallisesti kerrottu kurssin vetäjälle koiristamme ja siitä, mistä olin kirjoittanut, saatiin myös noottia. Ääneen ei kouluttaja totuuksia laukonut, mutta sen verran olen koiria katsellut, että tajuan, ettei meidän yhteistyö olekaan aikuisten oikeasti sitä, mitä se voisi olla. Tuuli siis määrää ja minä roikun lapasena hihnassa. Siitä syystä myös luovutusongelma, joka taasen heijastuu palautuksiin. Olen jossain vaiheessa saanut "otsaani" tumpelon leiman näissä asioissa ja se olotila vaan vahvistui kurssilla. On niitä osaavia ja sitten on meitä, erityistä opetusta tarvitsevia, ikuisesti toivottomia koiraihmisiä.

Tänään sunnuntaina sitten tehtiin vähän vaativampia hommia. Parityöskentelynä markkeerausta ja linjaa. Tuuli linjasi ihan hyvin, joskin tarvitsi tukea. Hassua, miten muutaman metrin siirtyminen eteenpäin linjalla saa koiran linjautumaan paremmin. Markkeerauskyvystään Tuuli sai pelkkää plussaa. Kaikkea kuitenkin varjosti ne hirveät luovutukset,,,tai siis ei ne edes luovutuksia ole, vaan nouto jää kesken. Ihan sillain ääneen sanottuna ja faktana.

Kaiken kaikkiaan kurssiviikonloppu oli ihan hyvä kokemus. Kun vaan sais tuon idiootin leiman pois otsastaan...Koira osaa vain ja ainoastaan ne asiat, jotka olen sille opettanut, ja joita se on saanut harjoitella. Enempää ei voi koiralta vaatia. En edes niitä luovutuksia, niin kauan, kun sallin kaiken muun käytöksen. That´s it.