Pentuja ei enää ole syntynyt, tämän valeraskauden saldo on: pehmolelu-kissa a lá Ikea, oranssinen pallo ja imurin suukappale (harjaksinen). Isäkoira-vaihtoehdot on siis aika hurjat ja niin on "pentujen" ulkonäkökin. Kunnon coctailin on Aamu pyöräyttänyt. Hassuinta Aurinkoisen valeraskauden sekoilussa on se, että Aamu on jättänyt pennut heitteille. Tuonut vaan esineen seuraneidille ja painunut itse nukkumaan. Ei siis minkäänlaista aikomustakaan huolehtia jälkikasvusta Onkohan Aurinkoinen kuullut puhuttavan että seuraneidin työpaikka on päiväkodissa? Eli että lastenhoitoapu kuuluu hotellin palveluihin? No joo, oli miten oli, pennut on jo unohdettu ja Aamu alkaa olemaan oma itsensä, ainakin ulkoisesti. Pääkopassa on vielä ajatus tavallista enemmän hakosalla, sen näki eilen agiharkoissa. Keskittyminen oli sitä sun tätä, mutta kyllähän tuo taas osasi pomppia, eikä hyl-ratoja tullut...kai yhtäkään? Vakituinen reenari poti eilen lenssua, joten seuraneiti hoiti eilen illalla Aamun reeniryhmän harkkojen suunnittelun. Rataprofiili napattiin täältä.

Elsa sitten? Elsa menee lujaa. Eli voi mitä ilmeisemmin hyvin. Ei suurempia särkyjä ja kolotuksia, koska vauhti on sitä luokkaa, että seuraneitiä hymyillyttää. Metsässäkin mennään lujaa. Täysillä. Edestakaisin ja sata lasissa. Seuraneiti on yrittänyt muistella, kuinka lujaa Elsa meni nuorena, sillä vauhti on vieläkin sitä luokkaa, että heikompaa hirvittää. Ikävä kyllä seuraneiti joutuu ajattelemaan myös huomista päivää, eli joutuu Elsa Eläkeläisen harmiksi rajoittamaan muorin liikkumista. Eli jos ei muorin oma järki sano, että pitää hiljentää, on ajoittain kuljettava hihnassa.Sillä ns. päätön kaahailu saattaa Elsan osalta päättyä siihen, että tassut kipeytyy ja Elsa ontuu. Ihme, että tuo Eläkeläinen edes pääsee noilla räpylöillään niin lujaa, sillä takatassujen ulkonäkö on seuraneidin silmissä "karsea". Pyöreät kissamaiset takakäpälät ovat muuttuneet vuosien saatossa ankan räpylän näköisiksi. Mutta eipä tuo näytä vauhtia haittaavan.