Aamu mustikassa. Niin, miten saa Aamun mahtumaan mustikkaan??? Heh, heh. Ei mitenkään, sillä Aurinkoinen on IIIIISO. Dodiin, taitaa loma pehmittää muidenkin kuin koirien aivoja....

Seuraneiti siis teki eilen ensimmäisen yrityksen mustikoiden poiminnassa. Heti tuosta mökin kulmalta, metrin verran mökistä alkaa meidän lauman mustikkamaastot. Tänä vuonna ei taida marjoja tulla paljon, vaikka pimujen kanssa osallistuttiin pölyttämiseen, kera tennispallojen. Siis alkukesästä. Ja nyt olis aika korjata satoa. Vaan ei niitä marjoja kovin paljoa ole. Ja kun Aurinkoinen suuren kuontalonsa kanssa vielä valtaa ne parhaimmat mättäät, niin eipä seuraneidin litran kippoon montaa marjaa eilen eksynyt. Aamu sitten löysikin marjoja. Seisoi mustikkavarpujen seassa ja mässytti, niin että kuola valui. Isommat tuo ryökäle ehti ensin syödä ja loput marjat oli sitten niin märkiä, ettei niitä viitsinyt kippoon laittaa. Mutta ihanaa seuraa Aamu oli, jos nyt mässytys ei häiritse kanssapoimijoita.

Mustikoiden jälkeen sitten odotellaan vadelmien valmistumista. Tuolla meidän hakkuualueella on mahtavat vadelmapuskat ja niiden alla ja välissä seuraneiti koirineen viihtyy, kunhan marjoja tulee... Elsalla on tapana etsiä marja-alueen korkein paikka, jossa se sitten istuu ja tähystää. Niin käy tuolla hakkuualueellakin. Elsa istuu jököttää mahdottoman korkean kiven päällä....ei siis käy epäselväksi kuka vartioi ja ketä. Aamua ei vartioimishommat kiinnosta. Se on usein häipynyt nenänsä perässä...tuon klyyffi kun haistaa ne pitkäkorvat, ikävä kyllä. Mutta hyvähän noita mustia on pitää mukana. Heikompia poimijoita voi hirvittää, jos törmää meidän marjapartioon...vaikka toisaalta, jokamiehenoikeus se on muillakin, kunhan vaan seuraneiti saa ensin talven marjat pakkaseen! Niih.