Loma mitä ilmeisemmin pehmittää aivoja. Tai sitten ei. Kyseessä saattaa olla tavallista voimakkaampi riistainto tai sitten otus on tottelematon. Tai periksi antamaton. Tai sitten kaikkea noita kolmea yhteensä.

Ollaan siis mökkisaaressa. Seuraneiti mökissä keskellä päivää laittamassa ruokaa. Rantaan rantautuu sorsaperhe; emo ja about 9 poikasta. Ihmistä ne ei pelkää, vaikka ne kuinka ajais pois....ei muuta kuin suunta aina vaan rantaan päin. Seuraneiti sai pidettyä kaksi mustaa sisätiloissa, silmät kiiluen...paistin toivossa. Lopulta sorsat saatiin ajettua pois ja mitä tekee Aurinkoinen? Ensin se karkaa sisätiloista ilman lupaa....ei muuta kuin takaisin katapulttina mökkiin. Ja vasta hetken kuluttua luvalla mökistä ulos. Ilmassa on suurta metsästyksen tuntua ja kiihkeinä käyviä mustia lättyjä. Ja kun Aurinkoinen vihdoin pääsee ulos mökistä, se ryntää suoraan rantaan ja lähtee uimaan. Nenä käy ja se hakee ja hakee hajuvanaa sorsista. Luojan kiitos ne tiput oli jo kaukana. Mutta Aamuhan ei anna periksi! Se lähtee uimaan, määrätietoisesti. Määränpää mitä ilmeisemmin sorsapoikue, joka tällä välin on jo todella kaukana.

Seuraneiti istui koko ns toimituksen ajan laiturilla, Elsa vieressä. Molemmat seurattiin huuli pyöreinä, mitä Aamu teki. Se oli siis päättänyt löytää tipit. Vaan toisin kävi. Kuntouinnin jälkeen (siis edestakaisin järvenselkää pitkin) Aamu palasi rantaan, mutta linnut oli vieläkin sillä mielessä. Kesti vielä tovin, ennenkuin Aamun adrenaliini saatiin laskeutumaan ja neiti rauhottumaan. Kylläpä neiti olikin kiihtyneessä tilassa! Tuon adrenaliini-ryöpyn kun sais siirretyä vähän muihinkin juttuihin!