Huh, mikä päivä. Vain täysin torvet lähtee aamulla kuudelta mökkisaaresta kaupunkiin, syö aamupalan, briiffaa naapuria Aamun hoidosta ja suuntaa nokkansa Suomen suurimpaan kyläkauppaan, eli Tuuriin. Rahaa paloi taas, mutta paljon tavaraa saatiin rahan vastineeksi. Ja koska ollaan kaupungissa seuraava yö...oli aivan pakko päästä katsomaan Tuulia ja sen sisaruksia.

Tuurin tulijaisina vein pennuille fasaanin...sellaisen lelu-fasaanin, josta lähti jokin röhkivä  ääni. Uusi tuttavuus siis pennuille. Ja täytyyhän lintukoiran tunnistaa fasaani, jo noin viiden 4½ viikon ikäisenä, eikös??

Noh, ei vainen. Oikeata lintua kokeillaan joku toinen kerta, kun vaan ilmat sallii. Mutta seuraneidillä oli tietysti kamera taas pentulassa mukana ja tänään linssiluteina oli enemmänkin pojat...

Lila poika on juuri tuotu ulos ja vasta heräilee

Neiti Punainen, yhtä uninen

Kun koko lauma oli saatu ulos ja pennut olivat heränneet kunnolla,
tuotiin uusi tuttavuus pentuaitaukseen, eli fasaanilelu

Lila poika oikealla otteella ja kiinni "linnussa"
 

Niin, voihan sitä tipiä näinkin raahata

Veljekset tutkii siipien kuntoa
 

Sillä välin siskot oli jo painuneet takaisin unten maille. Vasemmalla Neiti Oranssi ja oikealla Neiti Punainen

Nukkumatti tuli taas. Tässä vihreän pojan kaunis pää

Enää ei kaikki mahdu petiin pötkölle

Vasemalla Veli Lila oikealla Veli Vihreä

Neiti Oranssi, oliskohan tämä Tuuli?

Niin, ei ole vielä varmuutta kuka pennuista on Tuuli, mutta ME odotamme Tuulia kovasti tänne omaan kotiin
(Eli nämä muutti Tuurista meille odottamaan Tuulin kotiutumista)

Ai niin, miten oli Aamun päivä sujunut, kun isäntäväki humputteli maailmalla? Meidän naapuri oli käynyt päästämässä Aamua ulos pihalle usempaan otteeseen. Ensimmäisellä kerralla Aamu oli tullut pihalle ja mennyt varjoon maate, mutta siinäpä se sitten olikin. Maanittelusta huolimatta ei Aamu ollut suostunut tulemaan toiste pihalle, oli kuulemma kääntynyt takaisin sisälle, kun oli nähnyt, kuka oven avasi. On se vaan aika kelmi....eli se siitä "hoitamisesta"