Aamu on tänään kerännyt plussa-pisteitä, plop, plop, ihan niin kuin mainoksessa sanotaan. Käytiin metsässä käppäilemässä, siellä maastossa, missä Aamu muutama viikko sitten juoksi Cooperin testin (navigaattori hukassa).

En voi kuin kehua koiraani. Sen käytöstä, tottelevaisuutta, kuuliaisuutta, sosiaalisuutta. Jos koira olisi joka kerta tuollainen, tuntisin joskus onnistuneeni jossain...

Eli Aamu oli kuulolla, se erkani korkeintaan 10 metrin matkan seuraneidistä. Sen sai pysäytettyä ja ohjattua, jos jokin haju sitä houkutteli. Se jopa luopui hienosti telkkä-perheen häiriköinnistä  Hyvä Aurinkoinen. Hiekkamontulla pysähdyttiin uimaan (siis Aamu ui) ja se sai taas tehdä ns. nappulauintia, eli tehdä nenällään samalla töitä...

Lisäksi seuraneidille sattui pieni fiba, eli tapanani on AINA kytkeä koira, mikäli näen lenkkeilijöitä lähettyvillä, vaan tänäänpä en ehtinyt. Vaikka Aamu ilmoitti juoksijasta elekielellään. Eli kapeassa kohtaa, mutkassa Aamu pysähtyi, kääntyi katsomaan minua, katsoi eteenpäin ja käänsi sitten kuononsa tien sivuun ja laski pään alas. Ja parin sekunnin kuluttua, mutkan takaa tuli lenkkeilijä. Huusin Aamua ja niinpä se lähti minua kohti, rinta rinnan lenkkeilijän kanssa, katsomatta edes miestä... Hieno juttu, sillä tuossa tilanteessa yleensä flatin omistajalla on hikiset paikat, flatti kun rrrrrakastaaaa kaikkia. Mutta Aamu osaa käyttäytyä (?)

Seuraava koitos tuli lähellä autoa. Tultiin metsäpolkua pitkin ja jo kaukaa kuulin ihmisten ääniä. Polkua pitkin pusikosta tuli tolleri ja saluki omistajineen. Tolleri oli irti. Jahas, jahas. Mutta nou hätä. Aamu sosiaalisena yksilönä selvitti tilanteen mallikkaasti, vaikka nuori tolleri olikin ensin tyhmänrohkea ja Aamu kävi sitten alkuhässäkän jälkeen rohkaisemassa arempaa yksilöä, eli salukia, jolla oli ikää vaan 5 kk. Ja sitten mentiinkin LUJAA! Hiekka pöllysi ja noutajilla oli kivaa!

Mukavan metsäkeikan jälkeen Opelin nokka suunnattiin kohti kasvattajaa, eli vuorossa pentujen luona vierailu. Voi sitä tuhinaa ja möyrintää. Olivat jo alkaneet muistuttaa flattia!  Maitobaarissa aloitettiin tarjoilu ja kaikille maistui huikat. Tytöistä punainen ja oranssi näyttivät olleen usein hanalla, vaaleanvihreä tyttö roikkuu tiskillä sen jälkeen, kun kaikki muut ovat jo antaneet periksi, eli joillekin jää putki päälle

Silmät aukeavat minä tahansa päivänä ja ajattelin silloin tehdä ensimmäisen "paparazzi"-keikan ja vähän kuvata pentuja enemmän.

Ja tänään hankittiin ensimmäinen "Tuuli"-tavara, eli komposti-kehikko. Seisoin ja mietin, montakohan metriä kehikkoa tarvin, mutta aloitetaan nyt yhdellä paketilla. Posti tuo ehkä jo huomenna ensimmäisen "uuden" lelun, tai lähinnä työvälineen, eli agi.fi:stä on tilattu jotain venyvää, vanuvaa ja karvaista