Treeni-ilta pellolla, pitkästä aikaa. Aurinkoinen lähti innoissaan seuraneidin kanssa autolla, näytti jopa hieman siltä, että se näytti kieltä Elsalle, kun lähdettiin. Siis siksi, että Elsa jätettiin kotiin.

Mutta minkä ihmeen takia kannattaa raahata koiraa treenihin, kun koira on kuin tervassa uitettu täi? Tehtävät EIVÄT ole liian vaikeita, treenikamut tuttuja, paikka tuttu. Seuraneitikin on Aurinkoiselle tuttu, eli paineita EI tulisi ottaa mistään ulkosesta tekijästä, paitsi ehkä siitä, että on ollut treenitauko. Okei, sää oli lämmin, mutta ei koko ajan. Ja vettäkin oli mukana puoltoista litraa. Mutta kun ei, niin ei. Kun ei kiinnosta, niin ei kiinnosta. Seuraneiti on näin I.......................I lähellä heittää hanskat tiskiin ja antaa periksi. Sitä kai se haluaa, Aurinkoinen, istua katsomossa ja seurustella? Ilmeisesti. Ja seuraneiti on nyt niin kypsä, että penkkiurheilijan kausikortti on jo melkein maksettuna Aurinkoiselle. Ainakin pariksi kesäksi eteenpäin. Sen verran täytyy puolustaa Aurinkoista, että tekihän se työtä, juu, kävelyvauhtia. Suoritti tehtävät Aurinkomaiseen tyyliin, harkiten, ajatuksen kanssa. Mutta ei seuraneidin kanssa TAI seuraneidille. Yssikseen, issekseen. Juu.

Masentaa. Siis ihan oikeesti.