Käytiin taas kiusaamassa keijuja...Ponilaumalla oli sellainen vauhti päällä, että keijut mahtoi kuulla jo kaukaa, että oltiin tulossa. Lämpimästä säästä huolimatta ei edes kyykäärmeitä bongattu, vaikka oltiin erittäin kyymäisessä Päättämätön maastossa...mutta ymmärtäähän sen, sillä tanner vaan tömisi, kun Team Tumpelot ulkoili.

Muorikin mennä rummutti niin, että oksat pois! Luulisi, että yli kymmenvuotias ottaa iisisti, mutta no way - kun nimi on Elsa, niin täysillä mennään! Edestakaisin, tuhatta ja sataa, yli risujen, yli ojien...paikoitellen jopa Elsa oli Aamua edellä ja se pisti seuraneidin miettimään sitäkin mahdollisuutta, että Aurinkoinen olisi kipeä...sillä eihän Aamu metsässä säästele laukka-askeleitaan, ehei. Mutta eipä tuo poni kovin kipeältä vaikuttanut. Keijut sai haistaa pitkän pa*kan tänään...sillä tänään pysyttiin ruodussa...

Elsa. Niin. Täysillä mennään. Yksi paketti Lyproflexiä on syöty, eli 72 kapselia. Vatsa sieti sitä tuotetta hyvin, mutta nyt pidetään pieni tauko, vaikka tuotetta onkin varastossa uusi satsi. Ihan vaan siksi tauko, että maksa saa levätä...Eilen Elsa tapasi kasvattajansa pitkästä aikaa. Voi sitä iloa ja riemua ja ilon kiljahduksia! Elsan kohdalla on aina voinut todeta, kuinka tärkeä kasvattajasetä on Elsalle ollut. Vaikka vuosien aikana kohtaamisia ei ole ollut montaa, on jälleennäkemisen riemu ollut aina yhtä mukavaa katsottavaa!

Ja sitten jotain uutta tässä seurakunnassa. Seuraneiti on harjoitellut videokameran käyttöä. Viikonloppuna olis kolme agikisaa Aurinkoisella...nyt vaan täytyy ylipuhua joku kuvaamaan radat. Ja sittenhän ne radat joutuu myös katsomaan...häpeän puna poskilla...Nolostunut