Voi kun tietäis...Viikonlopun saldona oli jotenkin vaisu Aamu. Oliko se saanut raittiin ilman myrkytyksen , juossut selkänsä kipeäksi saarikeikalla, vai kipeytyikö sen selkä kun tehtiin vähän jutskuja hallilla? Vai oliko vaisuun oloon syynä mahakivut, sillä mökillä Aamu söi aimo annoksen moskaa sunnuntaina, kun muu lauma teki lumitöitä...? Tai oliko se vaan väsynyt??

Mahakipuun voisi olla tässä yksi johtolanka...: Joku koirista oli yrkkinyt eteiseen maanantaina ja siivonnut myös jälkensä... Jos tätä johtolankaa seuraisi, niin yrkkääjä on Elsa, sillä en muista Aamun koskaan syöneen omia oksennuksiaan. Mutta Elsa yleissäästeliäänä ja aina nälkäisenä ei jätä koskaan yrjökasoja, eli se mikä tulee ulos, on mentävä takaisin sisään (siis Elsan mielestä)

Sunnuntain ja maanantain vastaisena yönä Aamu pyysi yhdellä huokaisu-vinkauksella ulos kello 02.00.  Ja kun seuraneiti sitä kutsui sisälle, jäi Aamu-neiti seisomaan ulkorappusten alapäähän, siten, että etutassut oli ensimmäisellä rappusella, mutta takaset maassa. Siellä se seisoi ja heilutti häntäänsä. Paniikki iski seuraneitiin...onko Aamulla selkä niin kipeä, ettei se pääse portaita ylös???

Noh, tulihan se otus sitten sisälle ja koska Aamu ON Aamu, ei voi koskaan tietää, mitä sen päässä liikkui kun se ei tullut suorinta tietä ylös. Mutta keino, millä koiran (Aamun) sai aamuyöllä sisälle, on seuraava: a) Kutsuin sitä pari kertaa ja se vaan tuijotti ja heilutti häntää. b)Jätin oven raolleen ja menin keittiiön ja paukautin kerran keittiön laatikkoa, eli sitä laatikkoa, missä koirien herkut on...ja kuinkas sitten kävikään? c) Aamu tuli ERITTÄIN vikkelään sisälle. Ja hyppäsi myös sänkyyn nukkumaan. Eli jos se olis ollut kipeä, eihän se silloin olis hypännyt vapaaehtoisesti sänkyyn...vai? Mielenrauhan saamiseksi Aamu sai kuitenki varmuuden vuoksi Rimadyliä maanantaina.

Tänään on sitten tiistai ja Aamu on iloinen ja pirteä. Se venyttelee "kissavenytyksen", eli pylly ylös ja myös oikoo takasiaan venyttelemällä. Ei vaikuta kipeältä, ei väsyneeltä.

Mietittävää siis riittää. Ulkoiluttaako koiraa siten, että se nauttii elämästään; juoksee ja saa kehittää lihasmassaa luonnollisesti liikkumalla ja samalla ylläpitää niitä lihaksia, jotka auttaa spondyloosi-selkää pysymään niin notkeana, kuin mahdollista? VAI ottaako varman päälle, ja vie Aamua tylsille kaupunki hihna-käveleyille, jolloin sen liikkuminen on usein "passikävelyä"...? Hihnakävelyillä kun ei pahemmin revitellä ja laukata

Seuraneiti kallistuu ensimmäiseen vaihtoehtoon...Eli me aiotaan jatkossakin "naatiskella" liikkumalla luonnossa ja Aamu on varmasti samaa mieltä asiasta.